Ajoin Lappeenrantaan Kouvolan kautta. Tie oli märkä, ja lisäksi ilmassa leijui paikoittain sumua, joten näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Osa mittarivaloista on pimeänä, joten nopeusmittaria ei näe kunnolla. Sillä ei ole väliä laillisuusmielessä - heh, heh - mutta muuten olisi hyvä tietää miten kovaa ajaa, koska onhan nopeus säädettävä tilanteen ja paikan mukaan. Päivällä mittari ei ole niin tärkeä, koska nopeuden voi arvioida maisemia katsomalla. Yöllä sen sijaan maisemia ei pahemmin näe, joten tuolloin nopeusmittaria olisi hyvä vilkaista välillä, jotta tietäisi miten kovaa oikein mennään.
Ohitin yhden rekan samassa paikassa, jossa muutama päivä sitten huomasin nopeuden nousseen sataanneljäänkymppiin. Ja kuinka ollakaan, mittari näytti taas lähes samaa lukemaa. Ilmeisesti alamäki auttaa vauhdin kiihdyttämisessä. Koska alueella on kahdeksankympin rajoitus, on parasta, ettei poliiseja ole näkyvissä.
Poliisista puheen ollen, näin Lappeenrannassa vaihteeksi ällöttävän poliisiaggression. Poliisi pysäytti keskellä kaupunkia jonkin onnettoman autoilijan punaisia ja sinisiä valoja vilkuttamalla. Autot ajoivat Valintatalon takaparkkipaikalle, jossa poliisit alkoivat nyysiä pysäyttämäänsä autoa. Mieleeni tuli kysymys, mihin kohtaan auto oikeastaan pitää pysäyttää, kun takana ajava poliisiauto näyttää punaisia valoja. Siis kuinka heti. Tuossa tapauksessa parkkipaikalle oli matkaa jonkin verran. Myös minä kurvasin aikoinaan Opelilla sivutielle ennen kuin pysähdyin, kun poliisi vilkutteli pysäytysmerkkejään. Entä jos pysäyttäisi protestiksi keskelle tietä? Saisiko siitä erillisen sakon?
Vähän ennen Kouvolaa tien laidasta juoksi yllättäen jokin eläin tielle. Luulin alussa, että se on iso koira, mutta kun se ei oikein näyttänyt koiralta, mietin että se taitaakin olla leijona. Tuo viimeinen epäily tuntuu tietysti hassulta, eikä se ollutkaan mielessäni kuin sekunnin murto-osan, kun kävin läpi vaihtoehtoja, jotka muistuttaisivat näkemääni eläintä. Lopulta tajusin, että otus oli hirvi. Se oli pienikokoinen hirvi, ja lisäksi se näytti aika vaalealta. Sen vuoksi en ollut heti tunnistanut sitä hirveksi. Jarrutin, ja hirvikin hidasti ja juoksi muutaman askeleen menosuuntaani ennen kuin loikki takaisin sinne mistä oli tullutkin. Jarrutuksen loppuvaiheessa renkaat lukkiutuivat ja irralliset tavarat lentelivät autossa. Toinen puolisko takapenkin selkänojasta kääntyi auki. Tulipahan tehtyä lukkojarrutuskoe uusilla renkailla. Mitään kriittistä törmäysvaaraa hirven kanssa ei ollut, koska sain auton pysähtymään ajoissa. Säikähdin silti jonkin verran. Säikähdyksen oireet tuntuivat vasta tapauksen jälkeen.
