Lähdin Valkealaan vasta neljän paikkeilla iltapäivällä. Ajelin alkumatkan melko reipasta vauhtia (n. 120-125 km/t), koska halusin karistaa erään auton kannoiltani. Ajaminen ei ollut kovin mukavaa, koska tie oli märkä, enkä ollut erityisesti “vauhtituulella”. Sekään ei toisaalta ole mukavaa, että lähituntumassa roikkuu toinen auto. Tilanne on hermostuttava, koska silloin alkaa odottaa, ohittaako auto vai ei. Jos se ei lähde ohittamaan, tulee tunne, että olen auton tukkona. Koska se on saavuttanut minut, se ilmeisesti ajaisi kovempaa, jos minäkin ajaisin. Jos taas hiljennän ja päästän auton ohitseni, se on tullut vaikuttaneeksi ajonopeuteeni. Ja on mahdollista, että se alkaa ajaa ohituksen jälkeen hitaammin, jolloin se edelleenkin vaikuttaa nopeuteeni. Mutta toisaalta se vaikutti nytkin nopeuteeni, kun lähdin ajamaan sitä “karkuun”. Haluaisin saada itse päättää mitä vauhtia ajan.
Myös tulomatkalla ajoin karkuun erästä autoa, jonka huomasin saavuttavan minua Mäntymäen tienoilla. Se jäi hiljalleen jälkeen, kun ajoin kovempaa. Mitenkään hirveätä vauhtia en ryyhäillyt. Tien pinta oli märkä, eikä näkyvyys ollut paras mahdollinen.
