Lähdin puolen päivän paikkeilla ajamaan Lapualle. Matka sujui normaalisti jonnekin lähelle Virtalaa, mutta sen jälkeen ajaminen alkoi muuttua stressaavaksi oman perushermostuneisuuteni ja masennukseni sekä eräiden tapahtumien takia.
Kaikki alkoi siitä, kun seurailin edelläni reipasta vauhtia ajavaa moottoripyörää. Olin juuri kaivanut videokameran esille kuvatakseni hieman sitä, kuinka rentoa asiallista vauhtia (120 km/t) ajavan moottoripyörän perässä on ajella. Takanani tuli auto lähes samaa vauhtia. Yhtäkkiä moottoripyörä hidasti huomattavasti nopeutta joidenkin mitättömien tietöiden tai minkä lieneekään takia. Seurailin jonkin aikaa sitä kunnes ohitin sen.
Ohituksesta alkoi henkinen paine jatkaa ajamista niin kovalla vauhdilla, että en vain olisi ohittamani moottoripyörän tiellä. Ohitin yhden auton Virtalan suoralla, joten sain mukavasti etumatkaa moottoripyörään ja sitä seuraavaan autoon. Kaikki näytti hyvältä, kunnes eteen ilmestyi mateleva tukkirekka. Tähän saakka ajamiseni oli ollut vielä normaalin rajoissa, sillä hermostunut olotilani ei näy auton ulkopuolelle - ellen tee jotain. Ja Leppälänkylän jälkeen päätin tehdä. Ohitin edelläni ajaneen henkilöauton suoralla, joka on ennen Kuortaneen suoraa. Ohituksen tarkoituksena oli valmistautua ohittamaan rekka Kuortaneen suoralla. Mutta minäpä pidinkin kaasun pohjassa henkilöauton ohitettuani ja ohitin samalla kyydillä vielä rekankin. Asian teki kiusalliseksi se, että rekan ohittaminen tapahtui jo täysin keltaisen viivan kohdalla. Ohitus näytti siis todennäköisesti sikatörkeältä. Olin niin hermostunut, että en oikein edes tiennyt, mikä vaihde autossa oli päällä. Saatoin huudattaa vahingossa moottoria kolmosella aivan liian pitkään. Ohitus sinänsä onnistui hyvin, vaikka seuraavaan kurviin tulinkin ajaneeksi jo vähän liian kovaa. Tiedostin kuitenkin tilanteen ja potentiaalisen vaaran, joten tilanne oli jokseenkin hallinnassa.
Rekan ohitus loi vielä uusia paineita, mitkä näkyivät siten, että ryyhäilin Alavus-Lapua -tielle erään auton perässä kohtalaisen pienellä marginaalilla. Jos en olisi tehnyt näin, olisin juuttunut risteykseen ties kuinka pitkäksi ajaksi, jolloin ohittamani rekkakin olisi ehkä jo ajanut paikalle. Päätiellä ajoin sentään hitaasti ja rauhallisesti.
