lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Kilpa-ajoja ei jaksa enää laskea

Paluumatkalla Töysään jouduin yllättäen kilpa-ajoon erään katumaasturin kanssa. Se ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni. Oikeastaan tilanteeseen johtavat tapahtumat käynnistyivät jo heti Lapualta lähtiessäni. Muistin Seinäjoen alueella olleet poliisit, jotka näyttivät kyttäävän ohituskaistalla ajavien nopeuksia. En ollut varma, ovatko poliisit vielä paikalla, mutta otin kuitenkin varman päälle ja vältin ajamasta ohituskaistalla yli satasta. Olin huomannut Seinäjoelta lähtiessäni tulomatkalla satasen rajoituksen, joten oletin, että talvinopeusrajoitus on ohi, ja niin kovaa saa ajaa. Ohituskaistalla siis yritin olla tavallista varovaisempi. Ohitin kuitenkin yhden auton seuraten samalla nopeusmittaria. Tässä vaiheessa myös takanani ajanut sininen auto ohitti saman auton kuin minäkin. Tästä sinisestä autosta tuli tavallaan “kirittäjäni”, koska sekin kääntyi lopulta Alavuden suuntaan.

Ajelin siis sinisen auton edellä rentoa ja rauhallista nopeutta miettien kuitenkin sitä, että sinisen auton mielelläni pitäisinkin takanani. Niinpä ohitin joitakin hitaampia autoja. Viimeinen oli katumaasturi. Ohitin sen Tiilikan tehdasalueen jälkeen. Tässä vaiheessa sininen auto oli jo niin kaukana takanani, että en enää nähnyt sitä. Se oli mahdollisesti jo kääntynyt muualle.

Ajettuani tehdasalueen jälkeen vähän matkaa huomasin yllättäen, että katumaasturi oli ottanut minut provokatiivisesti kiinni. Niinpä kiihdytin nopeutta. Katumaasturi seurasi sitkeästi. Yritin keksiä jonkin sivutien, jonne voisin “kunniallisesti” kääntyä ja jäädä odottamaan kunnes maasturi ajaa ohi. Micra ei oikein kulkenut ylämäessä, joten silloin maasturi saavutti. En jaksanut vaihtaa neloselle. Tasaisen tultua oli pakko kiristää nopeutta, jotta saisin taas kirittyä etumatkaa. En ajanut hirveän kovaa jo yksistään siitä syystä, että tie oli kuoppainen. Muistin erään aikaisemman kilpa-ajon maastoauton kanssa. Silloin tuntui, että ajaudun 140 kilometrin tuntinopeudella mutkassa ojaan. En osaa sanoa, paljonko nopeutta nyt oli, ehkä kovimmillaan jotain 125-130 kilometriä tunnissa, ja tuollaistakin vauhtia vain joissakin paikoissa. Katumaasturi jäi Alavudelle, joten sen jälkeen mitään paineita ei ollut. Ajoin kuitenkin vielä jonkin matkaa kovaa, sillä halusin varmistaa, että katumaasturi todellakaan ei enää seuraa. Seuraavan ohitukset taisin tehdä vasta Töysän lähellä. Tähän ohitukseen minut provosoi takaa lähestynyt taksi.