lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Laiton vastaisku lailliseen kiusantekoon

Illalla kävin ajelemassa Citroenilla. Tarkoitukseni oli käydä pelkästään kaupassa Töysässä, mutta ajoin vähän matkaa etelään saadakseni auton tuulilasissa olevat jäät sulamaan. Ja kävi niin, että tarpeeksi kauas ajettuani päädyinkin Ähtäriin. Tein ostokset siellä.

Jo menomatkalla minua ärsyttivät joissakin vastaantulevissa autoissa palavat takasumuvalot (takahäikäisyvalot), joita vihaan aivan raivona. Harmitti, että ei ollut kameraa mukana. Olisin ottanut kuvia siitä kuinka normaalit valot (esimerkiksi edelläni ajaneen auton) näkyvät satojen metrien tai jopa kilometrien päähän. Kuvat olisivat olleet todiste siitä, ettei “takahäikäisyvaloja” tarvitse käyttää. Toinen osa kuvista olisi esittänyt autoja, joissa palavat nämä inhottavat “häikäisyvalot”. Olisin odottanut linja-autopysäkillä, kunnes häikäisijäauto ajaa ohitseni, ja lähtenyt ajamaan sen perään kamera valmiina. Mutta kuten sanottua, kamaraa ei ollut mukanani.

Tulomatkalle lähtiessäni ajoin erään auton perässä Ähtärin keskustassa ja päätin, että jos auto kääntyy edelläni Töysän suuntaan, ja jos sen “takahäikäisyvalo” syttyy, vaihdan samalla sekunnilla omaan autooni pitkät valot päälle eli vastaan häikäisyyn häikäisyllä (Citroenin valot tosin ovat niin surkeat, etteivät ne paljon häikäise). Tarkoitus on, että takahäikäisyvalojen sytyttäjä tajuaa asioiden yhteyden, kun autoni pitkät valot syttyvät samaan aikaan, kun tyyppi panee omat häikäisyvalonsa päälle. Valitettavasti myöhästyin hieman reagoinnissa. Tyyppi sytytti nimittäin takahäikäisyvalonsa jo siinä vaiheessa, kun olin vielä kääntämässä autoni rattia risteyksen jälkeen, joten käteni eivät olleet parhaassa mahdollisessa asennossa valojen vaihtamista varten. Vaihdoin kuitenkin valot niin pian kuin pystyin, mutta epäilen, että tyyppi ei silti tajunnut, että se liittyi tyypin omiin häikäisyvaloihin. Tyyppi kääntyi jonkin ajan päästä sivutielle, joten “kokeilu” ei jatkunut kovin kauan.

Jos joku lukee tätä joskus, hän saattaa pitää toimintaani öykkärimäisenä ja moukkamaisena ja kaikin puolin tuomittavana. Ehkä se sitä onkin, mutta puolustuksekseni haluan korostaa muutamaa asiaa. Ensinnäkin, en koskaan esitä minkäänlaista protestia jonkin kuljettajan tekemästä virheestä. En vilkuttele pitkiä valoja, vaikka vastaan ajavalla olisi pitkät valot. En töötöttele, jos joku ei huomaa lähteä liikennevaloista. En esitä mitään öykkäriprotesteja missään tilanteessa.

Joku voi kysyä, eikö pitkillä valoilla toisen auton perässä ajaminen ole mitä törkein protesti ja mitä huonointa käytöstä.

Protesti ehkä, mutta ei “virheestä”. Häikäisyvalojen käyttämistähän ei määritellä virheeksi vaan niiden käyttämistä vähäisessäkin lumituiskussa jopa suositellaan. Eli perässä ajavien häikäiseminen katsotaan suositeltavaksi ja kaikin puolin arvostetuksi toiminnaksi. Eikö tämän saman logiikan mukaan myös edellä ajavan häikäiseminen siis ole kaikin puolin hyvä asia? Ajaessani pitkillä valoilla toisen auton perässä pelaan sen säännöillä. Koska edellä ajavan auton kuljettaja haluaa häikäistä minun silmäni, hän ilmeisesti pitää häikäistynä ajamista mukavana asiana, joten nauttikoon siis itsekin häikäisystä. Jos hän ei polta häikäisyvalojaan, en minäkään polta.

Tämä kaikki liittyy siihen, että inhoan ja olen aina inhonnut virallisia valheita ja idioottimaisuutta. Virallinen valhe on sitä, kun julkisesti väitetään jonkin asian olevan jotain, mitä se ei todellisuudessa ole, ja pahimmassa tapauksessa pakotetaan ihmiset rangaistuksen ja väkivallan uhalla elämään tämän valheen edellyttämällä tavalla. Idioottimaisuus liittyy asiaan siten, että valhe on yleensä typerä, ja tuollainen toiminta on kaikin puolin idioottimaista. Tässä tapauksessa idioottimaista on se, että takahäikäisyvalojen käyttämiselle ei ole mitään järkevää syytä. Miksi niitä käytetään? Siksikö, ettei kukaan ajaisi vahingossa edellä ajavan perään, koska normaalit takavalot eivät näy? Tämä kai on olevinaan virallinen selitys. Miksi valoja siis käytetään tilanteissa, joissa kaikki autot ajavat kaikki suunnilleen samalla nopeudella, ja normaalit takavalot näkyvät kilometrin päähän. Kuka olisi se takaa-ajaja? Joku kahtasataa takaa päin lähestyvä auto, jonka hulluuskohtauksen saaneen kuljettajan näkökyvystä on jäljellä enää 10 prosenttia? On hyvin epätodennäköistä, että tällaisia autoja liikkuisi maanteillä lumituiskussa tai muulloinkaan. 

Minulla on se käsitys, että takasumuvalot on kehitetty Saksan moottoriteiden sumuisiin olosuhteisiin, jossa edellä ajavan auton nopeus voi olla alle sata kilometriä tunnissa, ja takaa tuleva auto voi lähestyä yli sadankuudenkymmenen kilometrin tuntinopeudella. Tällaisessa tilanteessa auton näkyvyydellä taaksepäin on merkitystä. Tuolloin takasumuvalo voi olla OK myös valoisaan aikaan ja ehkä juuri silloin. Sumu voi yllättää hyvin nopeasti. Suomessa täsmälleen tuollaista tilannetta ei ole käytännössä koskaan, koska moottoriteiden nopeudet ovat hitaampia. Enkä kiellä käyttämästä takasumuvaloa, jos todella tuon tyyppinen tilanne esiintyy suomalaisella maantiellä tai moottoritiellä. Tähän mennessä en ole sellaisia nähnyt, vaikka joskus syyskuisina aamuina onkin paljon sumua maantiellä (mutta edellä mainittuja suuria nopeuseroja ei ole).