Vaihtelevaa nopeutta

Matka Töysään sujui vaihtelevasti ja vaihtelevalla nopeudella. Välillä ajoin tuplaylinopeutta ja kortinlähtövauhtia, ja välillä taas rauhallisesti ja alle nopeusrajoituksen. Nopeuteni riippui aika paljon muista autoista ja niiden ohituksista ja muusta tämän tyyppisestä. Tampereen jälkeen seurailin erästä autoa, joka oli ohittanut minut. Se ajoin kahdeksankympin rajoitusalueella paikoitellen jopa sataakahtakymppiä (karkea arvio), ja minä seurasin samalla vauhdilla perässä. Yleisesti ottaen nopeuteni lisääntyi matkan edetessä ja ajamisen muuttuessa tylsemmäksi. Liikennettä oli vähän ja Virroilta alkaen hyvin vähän ja matkan edetessä aina vain vähemmän.

Sen jälkeen kun olin Alavudelta lähtiessäni ohittanut erään oudosti käyttäytyvän (auto hidasti nopeuden yhtäkkiä kuuteenkymppiin) auton, tie oli käytännössä täysin autio. Pari henkilöautoa ja yksi rekka taisi tulla jossakin vaiheessa vastaan ja jossakin kaukana suoran päässä näkyi jonkin auton perävalot.

Auton mittariin kertyi Helsingin reissun aikana melkein tuhat kilometriä. Tulin taas tämän reissun aikana miettineeksi monta kertaa, että minun hermoillani ja henkisellä kestokyvylläni ei kerta kaikkiaan pystyisi noudattamaan nopeusrajoituksia. Se olisi aivan yliluonnollisen rasittava tehtävä. Ajotyylini on sellainen, että en edes katso nopeusmittaria vaan tarkkailen maantietä. Tuntuisi aivan sairaalta vahdata viidentoista sekunnin välein mittarin viisaria, ettei se vaan liiku millin verran liian pitkälle. Silmätkin rasittuisivat tuollaisessa jatkuvassa katseen muuttamisessa vuoroin lähelle ja vuoroin kauas. Nopeusrajoitusta noudattaessani ajaisin vasta jossakin Virtain kohdalla siinä vaiheessa, kun “vapaalla” ajotyylillä olen jo lukemassa lehteä keittiön pöydän äärellä. Erityisesti vähäisen liikenteen tilanteessa, mikä vallitsi tällä matkalla, suuremmasta nopeudesta on konkreettista hyötyä. On siitä tietysti haittaakin, sillä nopeus ei ole ilmaista. Bensaa kuluu enemmän.

Epäilen, että menetän vielä ajokorttini ylinopeuden takia tai ainakin saan sakot. Riski on suurentunut siksi, että nopeusrajoitusta alennettiin Töysän ja Vaasan välillä. Nytkin Töysää lähestyessäni ajelin parhaimmillaan sataakolmeakymppiä. Siinä olisi entiseen nopeusrajoitukseen nähden 30 kilometriä liikaa, mutta uuteen rajoitukseen nähden jo 50 kilometriä liikaa. Näistä nopeuksista voi päätellä jotain. Jos esimerkiksi 120 kilometriä tunnissa tuntuu tien ominaisuudet ja liikenteen määrä huomioon ottaen mukavalta ja rennolta matkavauhdilta eikä siis vielä miltään hurjastelulta, miltä tuntuu rajoituksen mukainen kahdeksankympin pakkohitaus (kirjoitin ensiksi että “nopeus”). Sehän on mielisairaan tukkoista matelemista. Eihän se ole edes autolla ajamista vaan jotain “kökkökävelyä” tai mitä lieneekään. Yäk.