Lähdin ajamaan Jaalaan joskus yhdeksän jälkeen, jolloin oli jo varsin pimeää. Syksyn tulon huomaa muustakin kuin ilman kylmenemisestä. Ohitin pari autoa matkalla, toisen ennen Koskenniskaa ja toisen ennen Kimolaa. Kumpikin auto jätti pitkät valot päälle ohitettuani ne, ja ajattelin, onkohan kyse jonkinlaisesta protestista vai mistä. Ryyhäilin ajoittain aika kovaa, kun alkuun olin päässyt.
Jaalasta lähtiessäni sain tilaisuuden pieneen kilpa-ajoon. Huomasin, että taakseni ilmestyi auto, jolla on ilmeinen aikomus ohittaa minut heti sopivan tilaisuuden tullen. Päätin kokeilla, ohittaako se vielä silloinkin, kun nopeuteni on 150 kilometriä tunnissa. Ei ohittanut. Jonnekin 120 kilometrin tuntinopeuteen asti se vielä kiihdytti perässä, mutta sen jälkeen välimatka alkoi kasvaa. Kimolan risteystä lähestyessäni juutuin rekan perään, ja takana seuraavan auton valot ilmestyivät näkyviin. Pelkäsin, että se kääntyy perässäni Kimolan risteyksestä, ja mietin, miten selviä tilanteesta kunnialla tarvitsematta päästää autoa ohi, mutta tarvitsematta kuitenkaan jatkaa kovaa ajamista. Onneksi auto jatkoi etelään kohti Iittiä.
