Lähdimme aamulla Lahten. Jo Uudenkylän sillalla peräämme liimaantui iso auto, jonka ajotyylistä voin päätellä, että se aikoo ohittaa meidät heti kun mahdollista. Päätin lyödä hieman kapuloita tuon auton - se taisi olla tummansininen Mersu - kuljettajan suunnitelmiin ja kiihdytin nopeuden ensimmäisellä mahdollisella suoralla sataankahteenkymmeneen. Siinä vaiheessa auto ei enää lähtenyt ohittamaan vaan pysytteli takanamme. Kun vauhtia oli satakolmekymmentä, auto alkoi jo hiljalleen jäädä. Suoran päässä tavoitimme pari autoa ja jäimme ajamaan niiden perään. Laskeskelin, että etumatkamme Mersuun riittää Nastolaan asti, eikä se ehdi ohittaa meitä. Nastolaa lähestyessämme se kuitenkin saavutti meidät. Olin varma, että auto ohittaa meidät aivan vain periaatteen ja kuljettajan arvovallan vuoksi. Niinpä kiihdytin kahden edellämme ajaneen auton ohi. Vastaan tuli sopivasti auto, joten takanamme tullut iso auto ei voinut lähteä ohitukseen meidän perässämme. Tilanne oli pelastettu.
Jätimme Jessen Nastolaan. Harmiksemme jouduimme toteamaan, että toinen ohitetuista autoista seurasi meitä. Autolla tuotiin kouluun eräs Jessen koulukaveri. Auton ohittaminen kovalla ylinopeudella toisen auton tullessa vastaan, oli vähän epäilyttävä näytös. Vastaantuleva auto oli tosin vielä kaukana, joten vaaraa siitä ei aiheutunut. Mutta nopeutta meillä oli aika runsaasti.
Iltapäivällä ajelin Vierumäelle. Ryyhin välillä melko estottomasti. Ohitin auton keltaisen viivan kohdalla ja vähän ajan päästä ohitin samalla tavalla traktorin. Ylinopeutta oli välillä niin paljon, että olisin menettänyt ajokorttini, jos olisin jäänyt kiinni. Joskus vain on niin mukava ryyhäillä.
