Matinkylään saavuttuamme näimme Millan linja-autopysäkillä ja päätimme viedä sen Helsingin keskustaan. Minä siirryin ajamaan. Reissua ei olisi ehkä kannattanut tehdä, koska se meni pieleen.
Ajoin auton renkaan puhki. Tapahtuma oli monivaiheisen prosessin loppuhuipentuma. Taustasyynä oli väsymykseni sekä luultavasti myös masennukseni, joista johtuen ajamiseni oli huonoa. Ensimmäinen näytös tapahtui, kun en saanut vaihdettua Länsiväylällä kaistaa vaan ajauduimme Kehä I:lle vievälle tielle. Seija ja Milla painostivat minua ajamaan takaisin Länsiväylälle muulta liikenteeltä kiellettyä, takseilla ja busseille tarkoitettua oikotietä pitkin. Suostuin tähän ja palasimme Länsiväylälle. Onneksi poliisit eivät nähneet ajamistani.
Varsinainen kömmähdys tapahtui Länsiväylän lopussa, jossa Milla ensiksi sanoi, että meidän pitää kääntyä oikealle, vaikka meidän pitikin kääntyä vasemmalle. Kömmähdys ei vielä tapahtunut tässä vaiheessa, mutta Millan ohje saattoi osittain vaikuttaa siihen, että ajoin oikeanpuoleista kaistaa. Tältä kaistalta yritin siirtyä riittävän paljon vasemmalle ennen seuraavaa risteystä, jotta voisimme ajaa suoraan Kamppiin. Kaistanvaihtoprosessi epäonnistui, sillä hahmotin ympäristön väärin. En tajunnut, että meidän olisi pitänyt siirtyä kahden kaistan yli, mikä sinänsä oli tila ja aika huomioiden lähes mahdotonta.
Koska mielsin näkemäni väärin, olin vähällä ajaa yhden eteemme “kääntyneen” pakettiauton kylkeen. Sana “kääntyneen” on sen vuoksi lainausmerkeissä, koska auto ei varsinaisesti kääntynyt vaan koko katu kääntyi, kun taas minä yritin ajaa suoraan. Heti kun pakettiauto oli vilahtanut edestämme, törmäsimme jalkakäytävän tai liikenteenjakajan korokkeen reunaan sillä seurauksella, että auton toinen rengas puhkesi ja toinen vaurioitui lievemmin. Ajoin auton jalkakäytävälle, jossa vaihdoimme vararenkaan. Tässäkin tapahtumassa oli mukana sen verran onnea, että poliisi ei nähnyt.
Milla nousi kyydistämme ja lähti kävelemään. Näimme sen vielä myöhemmin, kun rengas oli vaihdettu, ja huiskuttelimme sille. Seija käväisi nopeasti Ruoholahden City-Marketissa, jonka jälkeen palasimme Matinkylään. Nappailin Ruoholahdessa autossa odotellessani valokuvia.
Myöhemmin huomasin, että meillä oli onni onnettomuudessa, sillä joku toinen oli ajanut samassa paikassa pitkäksi ennen meitä ja kaatanut liikennemerkin. Jos merkki olisi ollut pystyssä, olisimme ehkä osuneet siihen, ja automme olisi särkynyt pahemmin.
