Iltapäivällä lähdin ajelemaan Millan ja Lauran kanssa Mikkelin kautta Espooseen. Oletukseni lumettomista maanteistä ei osunut aivan nappiin. Alkumatkalla tuli testatuksi, miltä tuntuu ajaa kesärenkailla auraamattomalla tiellä parinkymmenen sentin hangessa. Yllättävän hyvinhän se sujui. Ainostaan silloin kun muita autoja tuli vastaa, piti miettiä kuinka pitkälle sivuun renkaiden urista voi ajaa, ettei auto juutu hankeen. Myös kiihdytyksissä kesärenkaiden olemassaolon huomasi. Muuten ajaminen oli aivan normaalia. Ajoin tosin varmuuden vuoksi hitaammin kuin tavallisesti.
Mikkelin jälkeen seurasi temppurata, joksi Laura nimitti valvontakameratien. Näimme ihmeellisiä ilmiöitä. Yksi niistä oli se, kun eräs auto ohitti meidät ja erään rekan vastaantuleville tarkoitetulla ohituskaistaosuudella. Syy saattoi olla ainakin osittain se, että me lähdimme kiihdyttämään ohituskaistan alkaessa ohittaaksemme rekan, kunnes huomasin viime hetkellä, että ohituskaista olikin tarkoitettu toisesta suunnasta tuleville. Keskeytin kiihdyttämisen, mutta meidän takanamme ajanut auto, joka myös kiihdytti perässämme, ei keskeyttänyt omaa kiihdyttämistään vaan ajoi ohitsemme ja myös edellämme ajaneen rekan ohitse. Kuljettaja ei ehkä miettinyt, millainen ohituskaista on edessä vaan päätteli meidän kiihdyttämisestämme, että kaista on tarkoitettu meidän suunnastamme tuleville. Se, että me yllättäen hidastimme kiihdyttämistä, ei ollut kuljettajalle riittävä signaali siitä, että paikassa ei saa ohittaa. Tämä on tietenkin vain arvaukseni, mutta se saattaa olla oikea, koska ohittamisten jälkeen auto ajoi normaalisti, eikä sen vauhti edes ollut mitenkään poikkeuksellisen kova. Autokin oli jokin tavallinen vaatimaton pikkuauto. Toiminta vaikutti kuljettajan kokemattomuudelta tai hajamielisyydeltä. Tuollaisesta ohituksesta olisi kuitenkin tullut jännä valokuva tai video.
Muita videoita olisi voinut saada niistä tila-autoista ja muista kalliista autoista, joiden kuljettajilla oli niin rautaiset hermot, että he ajelivat muita ohitellen aivan kuin maantiellä ei mitään valvontakameroita olisikaan. Minun heikoilla hermoillani ei tuollaiseen pystytä, ja niinpä olenkin valvontakameratiellä täydellinen nynny, jonka ohi lähes kaikki ajavat. Kontrasti on suuri siihen tilanteeseen, joka on voimassa jollakin “vapaalla” maantiellä. Silloin tila-autot eivät ehkä enää ohittelekaan minua.
Viimeinen maininnan arvoinen tapaus sattui moottoritiellä, jossa eräs auto ohitti meidät ja jäi ohituksen aikana vähäksi aikaa ajamaan sivullemme kunnes kiihdytti ja jatkoi ohittamista. Päästyään edellemme auton vasen vilkkuvalo syttyi muutan kerran ilmeisesti jonkinlaiseksi viestiksi meille. En pystynyt arvaamaan, mistä oli kyse. Mietin, olivatko perävalomme sammuneet. Sekin kävi mielessäni, että auton kuljettaja protestoi jostakin asiasta, eli yleisestä ajotyylistäni tai ajamisestani jossakin tietyssä paikassa. Mietin, oliko kuski huomannut, että olin nostanut toisen jalkani kojelaudan reunalle, jolloin polveni oli hieman koholla ja saattoi näkyä sivuikkunasta. Teen joskus näin pitkillä matkoilla saadakseni edes vähän vaihtelua ahtaaseen istuma-asentoon, jollaisessa Micrassa joutuu minun kokoiseni istumaan. Micrahan on surkean ahdas auto pitkäjalkaiselle, jos en ole tätä tullut ennen maininneeksi. Jalkoja ei saa koskaan oikaistua, vaan istuma-asennossa polvet ovat aina 90 asteen kulmassa. Pitkällä matkalla tähän haluaa edes jotain vaihtelua. Oldsmobilessa jalan saa työnnettyä vaikka aivan suoraksi jarrupolkimen taakse.
En muista aivan varmasti tapahtuiko asia tällä reissulla vai muulla kerralla Lauran kämpälle ajaessamme, mutta joka tapauksessa ajaessamme Kehä I:llä näytti aivan siltä, että takanamme ajanut rekka olisi vilauttanut valojaan protestiksi siitä, että ajoimme liian hitaasti sen edessä tai mikä syy mahtoi ollakaan. Hiljainen nopeus johtui edellämme ajaneesta autosta, jonka perään en ehtinyt kiihdyttää aivan niin formulamaisen ripeästi kuin rekkakuski ilmeisesti olisi halunnut. Minua ärsyttävät kaikki tuollaiset vilkuttelut ja muut mielenosoittamiset, jollaiselle tässä tapauksessa ei mielestäni ollut edes mitään syytä. En tahallani hidastele muiden menoa vaan ajan tarvittaessa jopa ylinopeutta, jos huomaan, että takana tulee auto, jolla näyttää olevan kiire, ja jolla ei ole tilaisuutta ajaa ohitse. Tästä asiasta tulee joskus jopa kiistoja Seijan kanssa. Seijan mielestä minun ei pitäisi ottaa muita niin paljon huomioon, että ajan ylinopeutta muiden ajamisen nopeuttamiseksi.
Erilaiset töötöttely- ja vilkutteluprotestit itse asiassa ärsyttävätkin minua osittain siksi, että en tahallani haluaisi tehdä muita haittaavia tekoja liikenteessä, vaan päin vastoin yritän olla kohtelias ja muut huomioon ottava. En vain aina käytännössä osaa laskea kaikkea ajamiseen liittyvää matemaattisen tarkasti, jolloin positiiviseksi tarkoitettu ele näyttää negatiiviselta. Tai yksinkertaisesti teen vain vahingossa jonkin virheen. Maantien “viidakon laissa” ei tunneta käsitettä tahaton virhe vaan kaiken oletetaan olevan tahallista ja vihamielisessä ja itsekkäässä aikomuksessa tehtyä.
