Etelä-Saimaa on sellainen lehti, että sitä ei oikeastaan kannattaisi katsoa. Tällä kertaa masennuin lehden jutusta, jossa kerrottiin jonkun 20 vuotiaan tytön jääneen kiinni 142 km/t nopeudella ajamisesta kutostiellä. Paikkaa ei kerrottu. Seurauksena ajokortin menetys ja syytteitä törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ties mitä. Minua masentavat tuollaiset uutiset sen vuoksi, että ne todistavat poliisin kyttäävän reitillä, jota usein ajan. Ne masentavat myös siksi, että olen itse ajanut tuollaista nopeutta vaikka kuinka monesti, ainakin hetkellisesti - joten voin olla seuraava poliisin uhri. Huono tuuri voi iskeä milloin tahansa. Ja ehkä kaikkein eniten tuollaiset uutiset masentavat siksi, että ne todistavat poliisivaltion hitaasta mutta varmasta vahvistumisesta. Samalla kun poliisin valta ja oikeudet lisääntyvät, tavallisen kansan kuri kovenee ja rangaistukset kovenevat. 1970-luvulla tuollainen 142 km/t olisi ollut vain ylinopeus, josta olisi saanut huonolla tuurilla sakon. Nyt se on lähes murhaan verrattava rikos, josta seuraa syytteitä ja ties mitä. Samaan aikaan maantiet ja autot ovat parantuneet, joten kaikki nopeudet ovat yleisesti ottaen turvallisempia kuin samat nopeudet samassa paikassa 30 vuotta sitten.
Minua ärsyttää kaavamainen lainsäädäntö ja laintulkinta, jossa määritellään asioita “törkeäksi vaarantamiseksi”, vaikka itse teko ei olisi sen enempää törkeä kuin vaarallinenkaan. 142 km/t ei ole automaattisesti vaarallinen nopeus, jos siihen ei liity mitään muuta vaarallista. Se voi olla vaarallinen nopeus, jos sitä ajetaan mutkissa ja taajamissa ja muissa vaarallisissa paikoissa. Mutta jos paikka on leveä hyvä suora, jossa ei ole muuta liikennettä eikä liittymiä tai muita erityisiä vaaratekijöitä, 142 km/t ei ole kenenkään vaarantamista - eikä ainakaan törkeää sellaista.
