lauantaina, lokakuuta 20, 2007

Minäkö legalisti?

Mikkelistä Jyväskylän suuntaan lähtiessäni jouduin taas “liikennetilanteeseen”. Kaikki alkoi siitä, kun tulin Stop-merkin takaa päätielle, ja rupesin oikein legalistiksi ja pysähdyin merkin takana sillä seurauksella että kolmen auton mateleva jono ehti ajaa risteyksen ohi, ja jäin niin perään. Käytän ilmaisua “mateleva” aivan syystä, sillä etummainen sininen auto ajoi hädin tuskin kahdeksaakymppiä, vaikka risteysten jälkeen alkoi satasen rajoitus. Kaksi punaista autoa seurasivat sitä kuin porsaat jonossa. Viimeisen auton jarruvalot vilkahtelivat vähän väliä, kun se ajoi liian lähelle edellä ajavaan ja joutui jarruttamaan. Seurasin autoja jonkin matkaa ja odotin, lähtevätkö punaiset autot ohittamaan sinistä. Kun mitään ei tapahtunut, vaikka kelvollisia ohituspaikkoja oli ja meni, päätin itse alkaa valmistella ohittamista. Jättäydyin hieman kauemmaksi ja kiihdytin vauhdin etukäteen riittävän kovaksi, jotta voisin ohittaa autot yhdellä nopealla koukkauksella heti kun sopiva paikka tulisi. Pari ensimmäistä kiihdytystä meni hukkaan, ja jouduin aloittamaan homman alusta. Kolmannella kerralla tärppäsi, ja sopivan suoran ilmestyessä näkyviin lähdin ajamaan autojen ohi. Ohituksen aikana ilmestyi vastaan tuleva auto näkyviin, joten päätin palata omalle kaistalle kahden punaisen auton jälkeen. Olisin ehtinyt ohittaa vielä sinisenkin auton, mutta olen varovainen ohittaja enkä halua tehdä “läheltä piti” ohituksia. Niinpä panin vilkun päälle ja ajoin ensimmäisen punaisen auton eteen. Mutta tästäpä auton näränen kuljettaja ei tykännyt vaan töötötti. En kuullut töötötyksen ääntä kovin selvästi, joten on olemassa pienen pieni mahdollisuus, ettei kuulemani ääni ollut töötötys, mutta todennäköisesti se oli. En jäänyt paikalle ihmettelemään vaan heti vastaan tulevan auton mentyä ohi ohitin sinisen auton. Töötötellyt punainen auto ohitti sen myös ja lähti seuraamaan minua. Kiihdytin nopeuden sataankahteenkymppiin, koska halusin päästä eroon tuosta näräsestä töötöttelijästä. Lopulta se hävisikin näkyvistä.

Olin Toivakassa ollessani jotenkin hermostunut ja levoton. En tiedä johtuiko se tuosta epämääräisestä “ehkä” töötöttelijästä vai mistä.