sunnuntai, tammikuuta 29, 2006

Kiinni eivät saa, vaikka henki menisi.

Seija ja Maija lähtivät kaupungille, ja minä luikin vähitellen Iittiin isän uudella Primeralla. Innostuin ajamaan kuin hullu, kun kerrankin auto kulki ja kiihtyi. Parhaimmillaan mittarissa taisi olla 180 kilsaa tunnissa. Käräjäreissu ja kortin menetys olisi ollut varma, jos poliisi olisi napannut. Vauhdin hurma oli kuitenkin niin suuri, että otin riskin. Loppumatkasta ohitin autoja aivan hurjasti, sillä muutkin ajoivat aika reipasta ylinopeutta.

Välillä ajossa oli jo aivan kilpailun makua, kun Kimolan risteyksessä joku tyttökopla kääntyi perään ja tyypeillä oli selvä ohitusmeininki. Ajattelin, että nyt kun se ei ole autosta vaan ajajasta kiinni, minua ei ohiteta. Eikä ohitettu. Vuosikausien ajo hitaalla Peugeotilla, jonka jokainen kynnelle kykenevä ohittaa, on tehnyt minusta tällaisen.

Mutta vaaransinko törkeästi liikennettä kaahaamalla kauheaa ylinopeutta? Tällaisestahan olisin nimittäin pahimmillaan saanut syytteen, jos olisin jäänyt kiinni.

Mielestäni en vaarantanut kenenkään - paitsi ehkä itseni - turvallisuutta. Kaikkein kovimmat ylinopeudet ajoin nimittäin lähes asumattomilla seuduilla, eikä näkyvissä tuolloin ollut ihmisiä tai muuta liikennettä. Tarkkailin kaikkia sivuteiden risteyksiä äärimmäisen valppaasti, ja reagointiaikani jarrutukseen ryhtymisessä olisi varmasti ollut alle sen tavanomaisen sekunnin, jota yleensä pidetään normaalina reagointiaikana tilanteissa, joissa ei odoteta yllätyksiä. Näkyvyydet sivuteille olivat yleisesti ottaen hyvät, joten olisin havainnut niiltä lähestyvän auton hyvissä ajoin ja ehtinyt jarruttaa nopeuteni normaaliksi tai lähes normaaliksi ennen risteystä. Lisään tähän vielä, että en ole kuluneen kahdeksan vuoden aikana kertaakaan nähnyt kyseisiltä sivuteiltä saapuvan autoja, vaikka olen ajanut Heinolan ja Iitin väliä jo satoja kertoja. Jo pelkkä tilastollinen todennäköisyys vaaratilanteen syntymiseksi näissä risteyksissä oli siis häviävän pieni.

(Arvoisa tuomioistuin...) myönnän ylinopeuden, mutta kiistän vaarantaneeni kenenkään turvallisuutta ja kiistän siis syyllistyneeni törkeään liikenteen vaarantamiseen, (mistä minua syytetään).