Käväisin Orimattilassa työnvälitystoimistossa ennen Riihimäelle ajoani. Ryyhäilin taas kuin hullu. Kärkölän ja Hausjärven välillä ei tullessa kulunut kuin 5-6 minuuttia, eikä olisi kulunut sitäkään, jos olisin kehdannut ohittaa muutaman auton vielä reilummin (viimeistä en edes ohittanut, sillä sekin ryyhäili jotain 120:tä). Paluumatkalla uskalsin ryyhiä näin kovaa Riihimäen ja Kärkölän välin, sillä olinhan juuri ajanut siitä, eikä poliiseja ollut näkynyt. Tietysti poliisi olisi voinut tulla jostakin sillä välin, mutta riski oli pienehkö.
Tuossa Primerassa ei vauhti tunnu miltään. Autolla voisi ajaa vaikka kuinka kovaa. Olisin kokeillutkin, kuinka kovaa se kulkee, jos tiellä ei olisi ollut muita tukkona. Olen monesti miettinyt, miksi autot kulkevat niin kovaa. Eihän tuollaisilla vauhdeilla nimittäin voi olla muuta kuin rikollinen tarkoitus. Heh, heh. Nopeusrajoitin johonkin 125-130 kilsan tuntumaan säädettynä säästäisi monen nuoren hurjapään hengen vuosittain.
Jaalan ja Mäntyharjun väliä en ajanut aivan niin kovaa kuin Hollolan ja Riihimäen välin, mutta reipasta vauhtia joka tapauksessa. Ajoin Tuohikotin kautta. Koska 381-tiellä on ollut tietyöhidasteita, kiersin Karkkulan reitin kautta. Turhaan tällä kertaa tosin. Aamulla muuten liikennettä ohjannut tyyppi nosti ajokieltomerkin suoraan edessäni ajaessani jonon viimeisenä. Koska se puhui kännykkäänsä eikä katsonut minun suuntaani, kiihdytin vain vauhtia enkä pysähtynyt.
