Vaihteeksi Helsingissä. Autolla ajamiseni oli hermostunutta sekoilua. Meinasin ajaa yhden auton nokkaan, kun käännyin kaksisuuntaiselle kadulle niin kuin käännytään yksisuuntaiselle. Jumiinnuin risteykseen poikittain ja sain vielä kurvattua takaisin kadulle, jolta olin ollut kääntymässä. Erehdykseni johtui ehkä siitä, että olin jo kaukaa nähnyt yksisuuntaisen kadun merkin ja valmistautunut henkisesti kääntymään sellaiselle. Viime hetkessä muutin suunnitelmia ja käännyinkin yhtä katua aikaisemmin - en vaan muistanut tarkistaa, oliko sekin yksisuuntainen.
Yhdessä risteyksessä takana tullut auto töötötti minulle, mikä sai minut entistä hermostuneemmaksi - ja raivoihini! Töötötys johtui siitä, että hidastelin risteykseen ajamisessa vaikka vihreä valo paloi. Hidastelin siksi, että pelkäsin juuttuvani keskelle risteystä, sillä tie oli aivan tukossa risteyksen takana. Kun vihdoin lähdin ajamaan, syttyi keltainen valo. Olisin voinut ajaa sillä läpi risteyksestä, mutta kun tien tukos ei ollut vielä täysin ratkennut, päätin jarruttaa ja pysähtyä, etten vaan jäisi keskelle risteystä. Jouduin tällöin pysähtymään keskelle suojatietä. Silloin se takana tullut auto töötötti. Tilanne oli sikäli hankala, etten voinut koko aikana varmuudella tietää, aukeaako reitti risteyksen takana vai ei. Jumiintuminen keskelle risteystä valojen vaihtuessa on sietämätöntä.
Täällä Helsingin liikenteessä ja muuallakin kohtaa jatkuvasti tilanteita, joista olisi jännä kuulla "riihelöiden" ja muiden liikennetyyppien lausunnot. On esimerkiksi tilanteita, joissa kaksi liikennesääntöä sotii toisiaan vastaan, ja on pakko ratkaista, kumpaa rikkoo ja kumpaa noudattaa.
Ihme ja kumma, sain kuin sainkin auton maksuttomalle pysäköintipaikalle tuon ajelureissun jälkeen.
