Jatkuvia kilpa-ajoja

Ajellessani Voikkaalle Jaalan kautta jouduin taas kilpa-ajotilanteeseen. Tämä on aivan uskomatonta. Olen ajanut kilpaa yleisillä maanteillä ties kuinka monta kertaa viimeisten parin viikon aikana. Nyt kilpa-ajo käynnistyi Iitissä, jossa ohitin erään punaisen pakettiauton sen möngittyä hiljaisella vauhdilla suojatiekorokkeiden yli ja lähdettyä verkkaisesti lisäämään vauhtiaan. Auton kuljettaja ei ilmeisesti pitänyt ohittamisesta, koska lähti ajamaan kovaa vauhtia perässäni. Vauhti nousi sataankahteenkymppiin (mittarin mukaan) ja pakettiauto pysyi yhä perässä. Ajoin muutamat mutkat jo lähes äärinopeuksilla kuvitellen, että korkea pakettiauto ei voi ajaa niitä yhtä kovaa. Mutta mitä vielä. Micran “äärinopeus” on myös pakettiauton äärinopeus. Jos olisin ajanut Peugeotilla, olisin voinut ajaa mutkat kovempaa. Micralla se ei kerta kaikkiaan onnistu. Auton ajo-ominaisuudet ovat niin surkeat. Olisin tietysti voinut nostaa yhä nopeutta, mutta en uskaltanut riskeerata enempää. Satakaksikymppiäkin tietää ajokortin menettämistä, mutta vain nipin napin (joka paikassa ei ajeta noin kovaa, ja poliisiauton nähdessään voi ehkä hyvällä tuurilla ehtiä hiljentää - tai ehkä ei voi, mutta en tiedä sitä). Jos vauhtia on enemmän, peli on menetetty, jos poliisi ilmestyy näkyviin. Sitä paitsi koko ajan oli olemassa mahdollisuus, että punaista pakettiautoa ajoi poliisi. Iloharjun risteyksessä käännyin Kouvolan suuntaan päästäkseni eroon autosta. Heti kun se oli kääntynyt Voikkaan suuntaan minäkin käännyin. Pakettiauto ryyhäili jossakin kaukana edessä enkä enää edes yrittänyt saavuttaa sitä. Sen nopea vauhti ei siis onneksi johtunut pelkästään siitä, että olin ohittanut sen. Tästä pitää ilmeisesti ottaa opiksi siten, ettei ohita ketään liian hätäisesti tarkkailematta ensiksi jonkin aikaa auton ajonopeutta.