Taas ajettiin kilpaa

Kävimme hakemassa Maijan Lahdesta. Kokemukseni liikenteestä olivat olleet niin masentavia viime päivinä, että erityisesti nauttinut tälle reissulle lähtemisestä. Enkä tälläkään kertaa selvinnyt ilman stressaavia tapahtumakulkuja. Paluumatkalla ajoimme Nastolan kautta. Vähän ennen Elimäelle kääntyvää risteystä jouduin kilpa-ajotilanteeseen erään auton kanssa. Ainoa “kunniallinen” tapa selvitä tilanteesta oli kääntyminen erään huoltoaseman pihaan ja lenkin tekeminen siellä. Kilpailu alkoi tavalliseen tapaan kiihdyttäessäni ohitukseen ohituskaistan alkaessa. Kiihdytykseni yllätti takaa tulleen suuren punaisen henkilöauton, jonka kuljettaja oli ilmeisesti henkisesti jo valmistautunut meidän ohittamiseen heti ohituskaistan alkaessa. Jatkoin kiihdytystä, ja ajoimme kumpikin pitkään noin 120 km tuntinopeutta. Punainen auto ei lähtenyt ohi vaan jäi kärkkymään lähietäisyydelle. Ennen uuden tilaisuuden tulemista seuraavalla ohituskaistalla käännyin huoltoaseman pihaan. Riistin siis punaisen auton kuljettajalta ohittamisen ja voittamisen ilon. Tällaiset kilpa-ajot ovat stressaavia, enkä pidä niistä. En toisaalta pidä myöskään siitä, että me saamme ohittaa viimeisenä ja vasta sen jälkeen kun meidät on ensiksi ohitettu - pelkästään sen vuoksi, että meidän automme on Micra eikä Volvo tai Mersu.