Kahdentoista jälkeen lähdin ajamaan Visuvedelle. Ajoin taas Ähtärin kautta. Vähän ennen Virtoja jouduin taas aivan sairaan hitaasti matelevan auton perään juuri ennen kuin alkoi kilometrien pituinen alue, jossa ei voi ohittaa. Auto ajoi seitsemääkymppiä. Tuollainen tien tukkona mateleminen ärsytti minua sen verran, että lähdin puolipakolla ohittamaan autoa, kun edes jonkinlainen ohittamiseen “sopiva” paikka tuli. Kyseessä oli pitkä suora, jossa oli mäkiä. Suoran päästä näki, ettei vastaan ole tulossa autoja, mutta välissä olevat mäet tekivät kuitenkin ohittamisen arveluttavaksi, koska voihan mäen takana olla risteys tai pysäkki, josta tulee auto tielle.
Ohituksessa tapahtui harmillinen kömmähdys, joka teki ohituksesta ruman - lievästi sanottuna. Sekaannuin vaihteissa. Ajoin nelosella ja yritin vaihtaa kolmoselle, jota voi käyttää hitaan vauhdin ohituksissa. Vaihde meni kuitenkin vitoselle, eikä auto kiihtynyt kunnolla. Sen jälkeen vaihdoin uudestaan neloselle ja sen jälkeen kolmoselle. Näissä turhissa vaihtamisissa meni aikaa, joten ohittamaan lähteminen tapahtui myöhemmin kuin olin suunnitellut. Niinpä ohituksesta tuli yksi törkeimmistä koskaan tekemistäni. Ohitin auton melko jyrkässä ylämäessä keltaisen viivan kohdalla. Reagointimatkaa mahdolliseen vastaantulijaan oli hyvin vähän. Olin nähnyt suoran alussa, ettei vastaan tule ketään, mutta siitä huolimatta en ollut itsekään kovin tyytyväinen tuohon ohitukseeni. En yleensä ohita tuolla tavalla. Mutta sairaalla tavalla mateleva autoilija saa aikaan epätervettä ajamista myös ympäristössään. Tyyppi suorastaan provosoi minut hurjaan ohitukseen.
Puuhailin Visuvedellä muutaman tunnin. Ennen Töysään lähtemistä käväisin kaupassa. Ostin matkamässinkejä - aivan liikaakin. Ajoin taas Ähtärin kautta. Pakolliset “törkeät” tuli tietysti taas ajettua ehkä moneenkin kertaan. Oletan, että “törkeän” raja on 40 kilometrin tunnissa ylinopeutta. Tätä lukemaa käytän mittapuuna, kun mainitsen ajaneeni “törkeät”. Jos raja on 30 km/t, ajamiseni on pelkkää törkeyttä.
Ajokortin menettämisen raja on kai 30 km/t. On ihme, että en ole toistaiseksi menettänyt ajokorttiani. Varmaan sekin enemmin tai myöhemmin tapahtuu - toivottavasti ei ennemmin vaan vasta myöhemmin. Aina vaan myöhemmin.
Tasaisella ja suoralla maantiellä hyvissä olosuhteissa ja hiljaisessa liikenteessä 111 km/t ei ole lainkaan kova nopeus. Se on rauhallista köröttelemistä. Edes 120 km/t ei ole vielä vauhti eikä mikään. Mutkatkin pystyy helposti ajamaan läpi sadan kilometrin tuntinopeudella. Nopeusrajoituksen määräämä 80 km/t on tukkoista, täysin luonnotonta ja sairasta matelemista. Se on sama kuin jos normaali terve ihminen alkaisi kävellä jalkakäytävällä samaa vauhtia kuin joku vanha raihnainen mummo, joka juuri ja juuri pääsee vielä liikkumaan.
