Olin ajamassa Helsingistä Jyväskylään ja sieltä edelleen Töysään. Koska minun oli vietävä eräs paketti Jämsään, ajelin Päijänteen länsipuolta. En tippaakaan ihmettele, että tämän puolen suosio on vähentynyt. Koko reitti mutta varsinkin Lahden ja Vääksyn väli on pelkkää kidutusta. Teksti "poliisi", "poliisi", "poliisi", "poliisi" iskee silmään tien varsien tauluilta samaan aikaan kun 60:n 80:n ja 100:n kilsan rajoitusmerkit vilistelevät vuoronperään ohi. Ajaminen on kuin jonkun sadistin suunnitteleman tietokonepelin pelaamista. Pelin voittaa, jos selviää ilman sakkoja. Pieninkin vastaantulevan liikenteen tai maisemien vilkaisu tai kassin kaiveleminen tietää tuhoa, sillä silloin jokin 60:n merkki voi vilahtaa ohi huomaamatta. Tämä on täysin mieletöntä!!! Tällainen on varmasti Laatikaisen ja muiden Keskisuomalaisen natsien ihannevaltio. He haluavat kameroita ja poliisivalvontaa joka paikkaan. He haluavat lisää kieltoja ja rangaistuksia. Ihmisistähän tehdään tällä tavoin pelkkiä tottelemiskoneita poliisin leikkikaluiksi. Poliisi tuhoaa huonomuistiset, hajamieliset tai muuten epätäydelliset ihmiset viallisina, koska he eivät läpäise poliisin laatimia tottelemistestejä. Hyi kauheaa! Tämä jos mikä on totalitarismia pahimmillaan!
Jossakin Jämsän kohdalla huomasin, että en ehdi Töysään kahdeksitoista katsomaan erästä elokuvaa, jonka tiesin alkavan televisiossa. Niinpä aloin ryyhäillä kiristääkseni aikataulua. Jossakin Jyväskylän jälkeen nollasin trippimittarin ja laadin minuuttikohtaisen aikataulun Töysään ehtimiseksi. Aikataulussa oli se vika, että luulemani 100 kilsaa Ruokkeen risteyksestä Töysään olikin todellisuudessa 104 kilsaa (muistin väärin). Viimeisen sadan kilsan matkalla keskinopeudeksi tuli joka tapauksessa 105 kilsaa tunnissa, johon aikaan sisältyi yksi pysähtyminen vettä lisäämään. Kaikkiaan lisäsin vettä auton jäähdyttimeen Hesasta tullessa neljä kertaa.
Ai niin se elokuva. No, eipä sen vuoksi olisi kannattanut ryyhiä. Olin tainnut katsoakin sen joskus. Mutta enhän tiennyt sitä ryyhäillessäni. Tiettyä varovaisuutta ryyhäilyyni toi se, kun ennen Multiaa autoni eteen oli rynnännyt yllättäen pari hirveä metsästä. Ehdin jo painaa kaasua ensimmäisen juostua tien yli, kun toinen pienempi loikkasi esiin edellisen perässä. Se oli ilmeisesti suuremman jälkeläinen. Hiekka vain pöllysi penkalla, kun se hyppi metsään.
Huomasin muuten jättäneeni kameran jonnekin, koska sitä ei ollut mukanani Töysään tullessani. Toivon nyt vain, että olisin jättänyt kameran Hesan kämpille eikä minnekään auton katolle tai vastaavaan. Seuraava Hesan keikka paljastaa, kuinka tässä on käynyt. Toivottavasti en sentään raahannut kameraa vahingossa roskapussissa roskikseen.
