Palasin Virtasen korjaamolle vähän yli kahdeksi, ja Peugeot oli jo ajettu pihaan. Minua harmitti, että en ollut paikalla, kun auto valmistui vaan tuhlasin hyvää aikaa viipymällä kirjastoreissulla liian kauan. Hyvää aikaa? Mitä tarkoitan?
Sitä, että minulla oli kauhea kiire ehtiä Lahteen viideksi, jolloin siellä oli määrä alkaa Lahden Teknisen Opiston organisoima 3d-tietokonesuunnittelukurssi. Ajoin kun hullu, ja aivan kuin ihmeen kautta vältyin jäämästä kiinni ylinopeudesta. Tein vahingossa pari rumaa" ohitustakin, vaikka ne eivät mielestäni olleet erityisen vaarallisia. Keltaista viivaa "kaatui", mutta paikassa, jossa ajonopeudellani olisin ehtinyt hyvin "turvaan" mahdollisen vastaantulevan auton tieltä (olen älytön pelkuri ohittamaan, enkä ota tarkoituksella pieniäkään riskejä). Yritin välttää yli 30 kilsan ylinopeuksia, jotta kortti ei menisi heti paikalla. 165 kilsaa ajettuani olin kohdannut kolme poliisiautoa sekä yhden poliisin tutka-auton, joka kyttäsi tien laidassa. Se oli ensimmäinen koskaan näkemäni 100 kilsan rajoitusalueella oleva tutka - ja sen haaviin oli juuri jäänyt yksi auto.
Sinänsä koko tämä rajoitus-poliisiyhdistelmä on pelkkä sadistinen poliisivaltioon kuuluva ansa, jolla ei ole mitään tekemistä liikenneturvallisuuden kanssa. Maantiellähän on yhä kahdeksankympin "talvinopeusrajoitus", vaikka tiet ovat täysin sulat, ja poliisi tietysti kyttää juuri noiden talvinopeuksien noudattamista (paitsi tuo yksi harvinainen tutka satasen alueella). Minunkin ylinopeuksistani suurin osa oli nimenomaan talvinopeuden ylittämisiä eikä siis lainkaan "oikeita" ylinopeuksia.
Poliisien ja tutkapartioiden määrä Suomen maanteillä on muuten vuosi vuodelta lähestynyt 1980-luvun Itä-Saksan maanteiden tilannetta. Itä-Saksaa on yleisesti sanottu poliisivaltioksi. Poliisikontrollin lisääntyminen osoittaa, että Suomikin on koko ajan matkalla kohti yhä täydellisempää poliisivaltiota.
Lähdin Virtasen korjaamolta noin klo. 14.07 ja olin Lahdessa viittä vaille viisi. Matka on noin 270 kilometriä, joten keskinopeudeksi tulee 96,4 kilometriä tunnissa. Se ei vaikuta suurelta nopeudelta, mutta on muistettava, että liikennettä oli paljon, ja talvinopeusrajoitus on yhä voimassa.
Olin ennen lähtöäni katsellut kirjastossa Lahden karttaa, joten tiesin, miltä suunnalta Hotelli Musta kissa löytyy. Osoitteen olin varmistanut puhelimitse aamulla. Ajaminen kohteeseen ei kuitenkaan onnistunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä kartta ei ollut kertonut mitään yksisuuntaisista kaduista ja kävelykaduista. Parkkipaikan etsimiseenkin meni oma aikansa. Olin Hotelli Mustassa kissassa vihdoin noin kymmenen yli viideltä, ja sinne oli tulossa vielä muitakin myöhästyneitä, joten homma oli OK.
Kun kurssi oli ohi, lähdin ajamaan Töysään. Olin siellä myöhään illalla. Yritin ajaa välillä rajoitusten mukaan ja välillä taas "annoin palaa" rajoituksia miettimättä. Poliiseja kihisi siellä täällä, mutta tuurilla taas selvisin. Tämä aika vuodesta on mielisairasta idioottimaisine "talvinopeusrajoituksineen". Nekään eivät ole kaikkialla voimassa vaan siellä täällä. Minulle on ylivoimainen asia yleensä edes TIETÄÄ, mikä rajoitus ajamallani tiellä on. Vanhoina hyvinä aikoina rajoituksen pystyi päättämään tien laadusta. Pienillä teillä oli kahdeksankympin rajoitus ja suurilla satasen. Nyt rajoitukset ovat aivan mielivaltaisia ilman mitään logiikkaa - paitsi byrokraattien älyvapaa toimistonpöytälogiikka. Äsh. En katsele rajoitusmerkkejä vaan tietä.
Käytännössä kaikki autoilijat muuten rikkoivat noita talvinopeusrajoituksia.
