lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Väritöntä ajamista - mitä hullua se oikein matelee!

Ajomatkat menivät tällä kertaa jotenkin värittömästi. Lapualla ollessani mietin, että minulla ei ole tulomatkasta mitään mielikuvia. Ihmettelen, miten olen voinut ajaa Kuortaneen ja Lakajoen ja muiden paikkojen ohi niin, ettei mieleeni ei ole jäänyt mielikuvaa, että edes olisi ajanut sitä kautta. Yhden Ruonaa ennen olevan jyrkän mutkan sentään muistin.

“Värittömillä” matkoilla tapahtui sentään pari asia, jotka mainitsen. Menomatkalla edelläni mateli surkean hitaasti (jopa sairaan hidasta nopeusrajoitusta hitaammin) auto ennen Lakajoen risteystä. Olisin voinut juuri ja juuri ohittaa sen, mutta en ohittanut vaan annoin sille tilaisuuden hidastaa matkaani vielä Lapuantielläkin. Yritin pari kertaa ohittaa sen heti Lakajoen risteyksen jälkeen, mutta jouduin painamaan jarrua, kun vastaan tuli autoja. Tässä vaiheessa olin jo sen verran ärsyyntynyt, että rähjäsin itsekseni, että “mitä hullua se oikein matelee” tai jotain tällaista. Martinmetsän notkossa olevassa lyhyessä ohituspaikassa ajoin lopulta auton edelle oikein näytöstyyliin ja jatkoin melko nopeaa ajamista Lapualle asti. Vauhtiin päästyään auto ajoi ehkä Lapuantiellä juuri ja juuri nopeusrajoituksen sallimaa maksimivauhtia, mutta koska se oli hidastanut rajoitusnopeutta hitaammalla matelullaan minua ennen ja jälkeen Lakajoen risteystä, en halunnut antaa sille kunniaa saapua Lapualle ennen minua.

Tulomatkan poikkeus “värittömään” ajamiseen oli se, kun ohitin erään rekan pitkässä mäessä ennen Töysää. Ohitus oli suoraan sanoen vaarallinen; ei siksi, että toinen auto olisi tullut vastaan, vaan siksi, että jouduin ajamaan lumiesteiden yli kaistaa vaihtaessani, ja tässä vaiheessa ajaminen tuntui aika epävarmalta. Ohituksen lopputilanteessa vauhtiakin oli jo melkein 120 km/t. Olen monesti sanonut ja kirjoittanut, että jos joskus joudun talvikelissä onnettomuuteen omasta syystäni, se tapahtuu kaikkein todennäköisimmin juuri tämän tyyppisessä tilanteessa eli auton hallinnan menettämisen syy on “loskaliirto”. Tavallinen liukas tienpinta on helpompi ennakoida, koska auton käyttäytyminen siinä on johdonmukaista. Sen sijaan kun auto osuu loskamassaan, se ei tottele ohjausta tai muitakaan liukkaan kelin temppuja vaan käyttäytyy miten sattuu. Se on täysin pois hallinnasta.