Kävin vaihteeksi Vaasassa. Reissu vaikutti alussa aivan asialliselta. Jätin Jessen autokouluhommiinsa ja kävin parissa kaupassa. Vaasasta lähdettyäni hommat alkoivat mennä pieleen.
Ensimmäinen kömmähdys oli se, kun lähdin ohittamaan kerralla kuutta autoa. Ei siinä nyt vielä mitään, mutta tein jonkinlaisen ohjausvirheen ensimmäisen tai toisen auton kohdalla ja meinasin törmätä siihen. Tai en tiedä, meinasinko törmätä, mutta joka tapauksessa tein ohjausvirheen. Tapahtuma harmitti, koska en yleensä tee tällaisia virheitä. Syy oli tietenkin se, että en hallinnut Citroenin käyttäytymistä.
Lapuan kohdalla Seija soitti, että pitää palata Vaasaan hakemaan Jesse. Se ei päässytkään autokoulun autossa. Käännyin siis takaisin. Paluumatkalla tein taas jonkinlaisen kömmähdyksen ajaessani, ja olen sitä mieltä, että sekin johtui osittain autosta. Citroenissa on niin heikot valot, että muiden autojen - varsinkin takana ajavan - valot häikäisivät. Muutin penkin asentoa ja muutin peilien asentoa ja tein vaikka mitä, että takana ajavan valot eivät häikäisisi. Lopulta päätin ajaa edellämme ajaneen auton edelle ja mennä menojamme, jotta kukaan ei ajaisi lähellä perässä. Ohituksesta tuli kuitenkin aika ruma - mikä johtui myös osittain heikoista valoista - ja ohittamamme auto protestoi vilkuttamalla valoja. Ilmeisesti se protestoi. Ohitus venyi keltaisen viivan alueelle, vaikka se sinänsä oli aivan turvallinen. Ketään ei tullut vastaan. Pimeällähän vastaan tulevan näkee jo kaukaa valoista. Ohitettava auto ajoi sinänsä mateluvauhtia, ainakin minun mittapuullani, joten ohituksessa ei sinänsä ollut kovin kummallista. Ajoin tietenkin jonkin verran ylinopeutta, mutta sen nyt ei pitäisi aiheuttaa mitään protesteja.
Ajosekoiluni ja näräsen kuljettajan vilkuttelut aiheuttivat sen, että olin loppuillan masentunut. Ja kai muutenkin olin.
Kerron tässä nyt vielä seuraavan päivän ajoistanikin.
Lähdin iltapäivällä Töysään. Ajoin Lapuan kautta. Satoi vettä. Kuvasin videolla muutaman ohituksen. Ennen Äärisuon risteystä tekemässäni ohituksessa täyttyivät varmaan kaikki “törkeyden” tunnusmerkit. Vauhtia oli tuplasti enemmän kuin olisi saanut olla (60/120), ja ohitin keltaisen viivan kohdalla. Kaiken lisäksi ohitus oli turha, koska autot kääntyivät muutaman sadan metrin päässä olevassa risteyksessä etelään, kun minä olin monossa pohjoiseen. Mutta mistäs sen pystyin etukäteen tietämään.
Halusin ohittaa edellä mainitut autot silloin kun siihen tulee tilaisuus, ettei tarvitsisi ajaa niiden perässä kymmentä kilometriä ohituspaikkaa odottaen. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että oloni oli jotenkin hermostunut ja levoton. En halunnut ajaa matelemalla kenenkään perässä. Äärosuon risteyksen jälkeen ohitin vielä yhden hitaan auton, joten jos en olisi ohittanut edellä mainittua kahta autoa, ja jos ne olisivat kääntyneet risteyksessä pohjoiseen, olisin joutunut ajamaan kolmen hitaan auton perässä ties kuinka pitkään. Olin lisäksi ohittanut heti Lapuan jälkeen yhden auton, joten jos en olisi ohittanut sitä, ja jos sekin olisi kääntynyt Äärisuon risteykssä pohjoiseen, olisin ajanut neljän auton perässä. Tässä tilanteessa toteutui "kaaharin laki" täydellisesti: Jos et ohita autoja, kun saat tilaisuuden, ne kääntyvät edelläsi seuraavassa risteyksessä, etkä saa ohitettua niitä pitkään aikaan. Jos sen sijaan ohitat ne, ne eivät käännykään risteyksessä, jolloin ohitus oli turha.
Lehtimäen jälkeen voitin yhdellä ohituksella varmaan lähemmäs kymmenen paikkaa. Ehdin nimittäin juuri ja juuri kurvata Seinäjoen suunnasta tulevan pitkän autojonon eteen Isomäen risteyksessä. Ilman sitä ennen tapahtunutta ohitusta en olisi ollut risteyksessä sillä hetkellä. Päätiellä auton lokasuojamuovi alkoi repsottaa ja hangata rengasta, joten piti ajaa parkkipaikalle kiinnittämään sitä. Ohituksen hyöty meni siis hukkaan. Sama osa alkoi repsottaa myös takaisin tullessani, ja jouduin pysähtymään Parkkisen korjaamon kohdalla olevalla linja-autopysäkillä uudestaan kiinnittämään sitä.
Äsh. Tämä juttu ei ole kovin kiinnostava. Mutta ehkä tulee kiinnostaviakin juttuja.
