perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Poliisivaltio ja epäilyn yhteiskunta

Olimme käymässä Siltamäessä. Mietin, mihin veisimme auton yöksi. Koska pysäköintikiekko oli jäänyt Töysään, päätin ajaa auton sillan alle, jossa ei tarvitse käyttää pysäköintikiekkoa. Seija kuitenkin oli nihkeä tälle ratkaisulle ja väitti, ettei kerrostalon pihassakaan tarvitse mitään kiekkoa. Se muka ehti nähdä ohi ajaessamme, ettei siinä ollut mitään kylttiä, jossa mainittaisiin kiekosta. Olin täysin varma, että siinä oli, mutta todistaakseni asian Seijalle, tein kuitenkin U-käännöksen, ja palasimme parkkipaikalle. Tietysti siinä oli juuri sellainen liikennemerkki kuin olin muistanutkin.

Käänsimme auton ja olimme ajamassa pois, kun Seija yhtäkkiä huomautti nähneensä valon eräässä ikkunassa juuri siinä talossa, missä Millan kämppä on. Pysäytin auton ja peruutin parkkipaikalle nähdäkseni, missä ikkunassa valo oli. Koska auton ikkunat olivat huurussa, en nähnyt aivan tarkkaan taakse ja jouduin hieman korjaamaan peruuttamista. Auton renkaat olivat osuneet hieman reunakiveykseen. Peruuttaminen onnistui tästä eteenpäin moitteettomasti. Todettuani, että valo ei näkynyt Millan kämpän ikkunasta lähdin ajamaan pois parkkipaikalta. Juuri kun olimme aikeissa ajaa kadulle, paikalle syöksyi poliisiauto ja kiilasi tien tukkoon edessämme. Auton siniset valot sekä punainen valo alkoivat vilkkua. Huokaisin epäuskoisena, että taasko ne siat ovat kimpussani.

En tietenkään muista sanasta sanaan, mitä poliisit sanoivat enkä edes halua muistella. Toinen niistä oli mies ja toinen nainen... vai pitäisikö sanoa, että ne olivat karju ja emakko... hah, hah. Kumpikin nousi autosta. Ei tarvinne kertoa, kumpi nousi kuljettajan paikalta.

"Tarkastetaanpas ajokunto" tai jotain sinne päin, miespoliisi sanoi ja kaiveli esiin pillejään. Nainen ei puhunut koko aikana mitään. Kun ajokunnossa ei näkynyt olevan mitään vikaa, tyyppi kysyi ajokorttia ja rekisteriotetta. Rekisteriotetta piti hieman etsiä, ja Seija penkoi hermostuneena hanskalokeroa. Lopulta ote löytyi. Olin pelkkää hyvää tuuria tai ihmeellinen sattuma, että poliisit eivät lopulta löytäneet huomautettavaa ellei siksi katsota tyypin toteamista, että "katsastettukin on". Autohan nimittäin oli katsastettu vasta pari päivää aikaisemmin ja lähes kaksi kuukautta määräajasta jäljessä. En osaa sanoa, kiinnittikö poliisi huomiota tähän ristiriitaan.

Ennen kuin poliisit poistuivat, miespoliisi sanoi, että epäilyttävä... en ole täysin varma, käyttikö se juuri tätä sanaa... liikehdintämme tai auton epäilyttävä liikehdintä, oli kiinnittänyt tyyppien huomion. Ensiksi olimme olleet ajamassa pois parkkipaikalta ja sitten peruuttaneetkin sinne takaisin. Tulkitsin poliisin puheen niin, että tyyppi odotti minun selittävän, mistä oli kyse. Niinpä kerroin melko sekavasti ja takerrellen, että olimme nähneet valon eräässä ikkunassa talossa, johon aioimme mennä, ja että olin peruuttanut katsomaan, näimmekö todella sen valon. Menin jossakin määrin sekaisin puheissani ja änkytin ensiksi jotain tyttären asunnosta ja siinä asunnossa palavasta valosta ja korjasin sitten, että tarkoitankin eräässä toisessa asunnossa palavaa valoa (ainoa näkynyt valohan oli nimittäin palanut toisessa asunnossa). Sekoiluuni vaikutti paitsi hermostuneisuuteni osittain myös se, että en halunnut paljastaa meidän menevän yöksi Millan kämppään - joka on opiskelija-asunto. "No, se selittääkin asian", poliisi lopulta totesi. Kun tämä keskustelu oli käyty, tyypit menivät autoonsa ja häipyivät. Sen jälkeen veimme automme sen sillan alle, mihin alun perinkin olimme menossa.

Olin tietysti täysin poissa tolaltani tämän tapahtuman jälkeen. Kun olimme menneet muka nukkumaan, makaisin sängylläni sydän yhä pamppailleen ja asiaa mielessäni hautoen. Olin sitä mieltä, että Suomi on täydellinen poliisivaltio ja tilanne tulee vielä tästäkin pahenemaan. Kolme poliisin kynsiin joutumista kahden kuukauden aikana - sekä näiden lisäksi ainakin yksi valvontakameran kohteeksi joutuminen. Kolme puhallusta alkometriin. Seurauksena tähän mennessä yksi kirjallinen varoitus, yksi sakko ja rekisterikilpien väkivaltainen repiminen autosta. Ja mitä vielä on tulossa.

Kun unesta ei tullut mitään, aloin lukea erästä Seijan kirjaa. Rupesin nukkumaan vasta joskus puoli viiden maissa.