Olin varannut Citroenille katsastusajan klo. 14.00. Sitä ennen piti kuitenkin vaihtaa sytytystulpat. Olin jo eilisen päivän etsinyt tulppa-avainta, ja etsin sitä vielä tänä aamunakin. Kun sitä ei mistään löytynyt, ajoin huoltoasemalle katsomaan, olisiko siellä niitä. En oikein ollut varma, oliko 36 euroa maksanut työkalu tulppa-avain vai mikä. Jätin sen kuitenkin ostamatta ja ajoin Alavudelle, josta löytyi epämääräinen kuuden euron rimpula-avain. Ostin sen. Olin Alavuden reissullani niin hermostunut, että pienetkin asiat, kuten auton mateleminen edessäni kahtakymppiä neljänkympin taajama-alueella, ärsyttivät. Ohitin edellä mainitun auton jo taajamassa, jossa en yleensä ohittele. Päätielle päästyäni ryyhäilin aivan älytöntä vauhtia. Parhaimmillaan mittari näytti jo yli 140 kilometriä tunnissa. Hidastin sentään vähän, kun aloin jo itsekin epäillä, onko tuollainen vauhti enää turvallinen jäisellä ja uraisella ja kuhmuraisella tiellä.
Onnistuin vaihtamaan autoon tulpat. Viedessäni työkaluja (olin hakenut tongitkin avuksi) pakkiin, löysin lopulta sen kadonneen tulppa-avaimen, jota olin etsinyt kaksi päivää. Se oli työkalupakin vieressä. Pakin avonainen kansi peitti sen näkyvistä.
Tutkin myös auton valoja ennen kuin lähdimme koko porukka ajamaan Seinäjoelle. Minulta jäi huomaamatta, että peruutusvalot eivät toimineet.
Vein muun koplan K-rautaan ja lähdin katsastuttamaan autoa. Olin luvannut, että tällä kerralla asian hoidan minä, kun Seija katsastutti auton edellisellä kerralla. En edes olettanut, että auto menisi läpi, eikä se mennytkään. Saimme kuitenkin vikalistan ja kuukauden ajoaikaa, ja niitähän olimme olleet hakemassakin. Hylätyn katsastuksen jälkeen olimme harvinaisen hyvällä tuulella.
