Nukuttuani päiväunet aloin valmistautua häihin lähtöä varten. Touhu oli yhtä rähinää ja hässäkkää niin kuin lähtömme yleensä. Vaikka aikaa olisi puoli vuotta, onnistumme aina järjestämään paniikkikiireen, jossa lopulta on kyse jostakin kymmenestä minuutista.
Lähdimme ajelemaan Seinäjoelle muutamaa minuuttia vaille kaksi. Oli aika kova pakkanen, ja auto kulki nihkeästi alkumatkan. En viitsinyt rasittaa kylmää moottoria. Muutaman kilometrin ajettuamme painoin lopulta kaasua, ja sen jälkeen ajelimmekin kortinlähtövauhtia.* Valitsimme Kalajärven. Muutamat törkeätkin tuli tehtyä matkan aikana, eivätkä tuplatörkeätkään olleet kaukana. Onneksi tie oli Kalajärvelle asti hyvin aurattu. Nopeuksissa kiinnitin huomiota siihen, että moni muukin ajoi ylinopeutta. Esimerkiksi Kalajärvelle ajaessamme eräs auto seurasi meitä ja oli aivan perässämme, kun käännyimme Kalajärvellä Seinäjoentielle. Se oli ajanut perässämme Alavudelta asti. Matka on Google-kartan mukaan 29,4 kilometriä. Kalajärven ja Seinäjoen välillä puolestaan seurailimme pitkään yhtä autoa, joka ohitteli muita autoja. Ohitimme sen lopulta vasta lähellä Seinäjokea sen jälkeen, kun olin jo kerran “missannut” sopivan ohituspaikan. Matka sujui siis nopeasti. Valitettavasti tiellä ajoi kuitenkin myös muutama legaalinynny, joiden takia matka-aikaamme tuli muutama ylimääräinen minuutti. Yhden tällaisen perässä matelimme vähän matkaa (mutta emme vähän aikaa) ennen Jalasjärventien risteystä ja vielä sen jälkeenkin. Auto onneksi kääntyi Umpilammen risteyksestä. Tulimme lopulta kirkon pihaan muutamaa minuuttia vaille kolme ja ehdimme kuin ehdimmekin kirkkoon ajoissa.
*(Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, kortinlähtövauhti on yli 36 kilometriä tunnissa ylinopeutta. Törkeät on yli 51 kilometriä tunnissa ylinopeutta. Tuplatörkeät on nopeusrajoitusvauhti kaksinkertaisena ja ylinopeutta yli 51 kilometriä tunnissa.)
Häät olivat sellaiset kuin häät ovat, joten ei niistä tämän enempää. Jatkotapahtuma oli Kapernaumin vapaa-ajan keskuksessa. Siellä pöydässä istuskellessani mietin vielä ajoamme Töysästä Seinäjoelle ja totesin mielessäni, että itse asiassa minä nautin tuollaisesta ajamisesta. kiireestä ja stressistä en nauti, mutta kovaa ajamisesta nautin, kunhan se pysyy turvallisissa rajoissa. Ajoittain melko suurista ylinopeuksista huolimatta ajamisemme oli mielestäni ollut turvallista. En ottanut muita riskejä kuin sakon ja ajokortin menettämisen riskin. Yli 51 kilometriä tunnissa ylinopeuksissa olisi kai ollut edessä myös käräjäreissu, mutta ei kai sielläkään muuta kuin sakkoa olisi tullut. Tällaista nopeutta ajoimme mm. ennen Kärjen taajamaa. Nopeus ei ollut tarkoituksellinen. Huomasin vain sattumalta kurveista pikku suoranpätkälle kiihdyttäessäni, että mittari näyttää yli 110 kilometriä tunnissa. Ja kun paikalla on sairas 60 kilsan nopeusrajoitus, ylinopeutta tulee yli 50 kilometriä tunnissa. Mittarivirheen takia todellinen ylinopeutemme saattoi jäädä juuri ja juuri alle 51 kilometrin tunnissa, mutta vaikka tässä tilanteessa eivät olisikaan olleetkaan “törkeät” kyseessä, ajelen törkeitä lähes joka päivä kun ajan.
Ohituksissani yli 51 kilsaa tunnissa ylinopeutta on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Tottahan nyt mittari käväisee yli 120 tai yli 130 kilsan nopeuksissa, kun kiihdytän ohitustilanteessa. En tosin edes katso nopeusmittaria ohituksen aikana vaan keskityn auton ohjaamiseen ja ohituksen tekemiseen turvallisesti. Nopeus on yleensä kovimmillaan ohituksen lopussa, jolloin saatan vihdoin vilkaista mittaria ja todeta kuinka kovaa ajetaan. Tämän jälkeen annan nopeuden pudota tavalliseen ylinopeuslukemaan. Tavalliseen perusylinopeuteen. Jos tämä nyt on vielä jollekin jäänyt epäselväksi, niin ajan käytännöllisesti katsoen aina ylinopeutta, ellei edessä ajava hitaampi auto tai jokin muu tekijä pakota ajamaan hitaammin. Myös poikkeuksellisen huono keli voi olla tekijä, josta johtuen en aja jollakin tieosuudella ylinopeutta. Mainitsen nyt vielä sen, että ylinopeus ei ole itsetarkoitus. Pyrin ajamaan turvallista ja järkevää nopeutta ajamiseen keskittyen ja nopeusrajoituksia miettimättä. Turvallinen ja järkevä nopeus nyt vain sattuu useimmiten olemaan ylinopeus. Minkäs minä sille mahdan.
