Vaasassa olin vaihteeksi hetken varsin
kiihtyneessä tilassa. Olimme juuri lähdössä Prismasta, ja minulla oli kuuma
kaakaomuki kädessäni. Vaihdoin kaistaa, ja joku tyyppi töötötti takanapäin.
Olin kai vaihtanut kaistaa sen eteen tai jotain. Ja kuten hyvä lukija tietää,
tai ainakin hänen pitäisi jo tietää, en pidä töötöttelyistä. En siedä
töötöttelyjä. Niinpä mieleni alkoi kiehua, ja aloin miettiä keinoja
vastatoimista. Ensimmäinen ajatukseni oli nousta autosta, kun seisoimme
liikennevaloissa, ja käydä paiskaamassa kuumat kaakaot päin tööttelijän naamaa.
Tämä olisi kuitenkin ollut liian suoraa toimintaa, joten pakottauduin hillitsemään
itseni. Seuraavaksi mietin auton pysäyttämistä liikennevaloissa, jolloin tyyppi
ei pääsisi etenemään. Tämäkään ei tuntunut hyvältä, koska sekin olisi ollut
liian selvää häiriköintiä. Sitä paitsi minulla OLI edelleenkin kuppi kuumaa
kaakaota kädessäni. En siis voinut ajatella myöskään mitään äkkijarrutuksia.
Kun pääsimme risteyksestä, töötöttelijä
osoittautui todella kovaksi kaistanvaihtajakaahariksi. Parinsadan metrin
matkalla Prisman risteyksestä Neste-huoltamon risteykseen tyyppi oli jo ehtinyt
jotain kautta ohittaa meidät ja syöksyä vasemmalle (?) kaistalle kohti Anttilaa ja K-Rautaa. Keinoni protestointiin alkoivat käydä vähiin,
varsinkin kun tyyppi heti risteyksen jälkeen kääntyi jonnekin vasemmalle
johtavalle sivutielle. Ja minulla oli edelleenkin höyryävä ja loikkuva
kaakaokuppi kädessäni. Niinpä päätin, että töötötön sentään tyypille
lähtiäistöötötyksen sen kääntyessä risteyksessä ja meidän jatkaessa suoraan
kohti seuraava risteystä. Mutta, mutta. En tiennyt, mistä Micran saa
tööttäämään. Painelin vilkun viikseä (jossa on Peugeotin tööttö) ja ratin
keskustaa, mutta mitään ei kuulunut. Tyyppi häipyi kovasti kaahaten minne
häipykin, ja me kurvasimme K-Raudan pihaan. Kiertäessäni sisällä
liikkeessä, mielialani oli edelleen kiihtynyt, enkä ollut muistaa, mitä oikein
olin aikessa ostaa. Lopulta pakottauduin rauhoittumaan ja etsiskelin maalit sun
muut.
Vaasassa olen joutunut kireisiin
tilanteisiin muiden autoilijoiden suhteen ehkä enemmän kuin missään muualla.
Lihavat pohjalaismoukat ovat kiilaavia öykkäreitä, jotka eivät pysty osoittamaan
pienintäkään joustavuutta muita kohtaan eivätkä pienintäkään sietokykyä muiden
epätäydellisyyden tai tahattomien virheiden suhteen. Heti vaan tööt, tööt,
tööt, tööt, tööt. Pohjalaismoukka kiilaa mielestään väärässä olevan autoilijan
vaikka ojaan, jos se toinen ei tee paniikkijarrutusta ja väistä. Minut on
kerran kiilattu tällä tavalla, ja se tapahtuikin muuten varsin lähellä tuota
Prisman parkkipaikkaa.
No joo, tuo pohjalaista. Omaa töötön
käyttöäni kuvaa ehkä hyvin se, että en vieläkään tiedä, mistä Micran saa
tööttäämään, vaikka olemme ajaneet autolla jo lähes parikymmentätuhatta kilsaa.
