Lähdin kahden maissa Valkealaan. Ajoin tällä kertaa Jaalan kautta. Auto tärisee niin sikamaisesti, että ajaminen on epämukavaa.
Kun huomasin matkan aikana muutaman kerran nopeuden nousseen vahingossa yli 110 kilometriin tunnissa kahdeksankympin rajoitusalueella, mietin, kuinka tuollainen nopeus muka voi olla “kaahaamista” tai liikenteen vaarantamista (josta seuraa ajokortin menettäminen). Jos 110 km/t nopeus olisi kaahaamista, kai silloin itsekin huomaisi kaahaavansa. Ei kai kaahaaminen voi tapahtua vahingossa siten, että vauhti vain hiljalleen nousee, eikä asiaa edes mieti tai huomaa. 110-115 km/t nopeudella ajaminen ei vähäliikenteisen maantien suorilla tunnu vielä mitenkään kovalta nopeudelta. Ei ole tunnetta, että auto yhtäkkiä syöksyisi metsään, koska ajamista ei hallitse. Ei ole myöskään tunnetta, että olisi vaara törmätä johonkin muuhun autoon, joka tulee esimerkiksi sivutieltä “yllättäen” eteen. Niissä paikoissa, joissa ajan tuollaista vauhtia, ei ole sen tyyppisiä sivuteitä, joista voisi näkymättömästi ilmestyä auto. Kun tulee mutkia ja mäkiä, jotka rajoittavat näkyvyyttä, hidastan vauhtia. En siis aja koko ajan 110 kilometrin tuntinopeutta, vaan nopeus vaihtelee paikan ja tilanteen mukaan. Kun on mutkia ja mäkiä, ajan esimerkiksi 90 km/t tai 100 km/t. Kun tulee suora, painan kaasua ja annan nopeuden nousta. Kun lähestyn mutkia ja mäkiä, löysään kaasua, jolloin nopeus taas hidastuu olosuhteisiin sopivaksi.
Jos ajaa nopeusrajoituksia tiukasti noudattaen, ajaminen ei oikeastaan enää ole ajamista sanan varsinaisessa merkityksessä, koska auton kuljettamisesta puuttuu nopeuden säätely. Ajaminen on tuolloin pelkkää ohjaamista tietyllä tasaisella nopeudella. Se, että tilanteen mukaan välillä kaasutetaan ja välillä hiljennetään, vasta tekee auton kuljettamisesta oikeata ajamista.
Olen sitä mieltä, että autoa kuljettava henkilö, joka ei koskaan aja ylinopeutta, ei koskaan varsinaisesti edes opi ajamaan autoa. Hänen auton liikuttamisestaan puuttuvat käytännössä kokonaan ne elementit, jotka kehittävät huomiokykyä ja refleksejä ja taitoja hallita auto yllättävissä tilanteissa esimerkiksi liukkaalla tiellä. Kuljettaja on kuin robotti tai zombie, joka tuijottaa elottomana nopeusmittaria ja muistelee, mikä rajoitus paikalla nyt mahtaa ollakaan. Jos hänen autonsa lähtee yllättäen sivuliukuun jäisellä tiellä, tuo lainkuuliainen ja virallisesti turvallisena pidetty kuljettaja näyttää mikä hän oikeasti on. MURHAAJA! Hänen verityönsä uhrimäärä mainitaan yhden palstan jutussa seuraavan päivän lehdessä. Miten ihmeessä hän voisi hallita auton “heittelehtimisen” jos hän ei ole koskaan harjoitellut sitä, tai jos ainoa oppi on ollut jokin autokoulun liukkaan kelin kurssi 20 vuotta sitten? Eivät tuollaiset asiat muutu oikeaan toimintaan johtaviksi reflekseiksi päivän kestävällä kurssilla, jos oppeja ei ole sen koommin testattu ja harjoitettu käytännössä.
Jos kuolen itse aiheuttamassani liukkaan kelin onnettomuudessa tai muussa kolarissa, tämän tekstin mahdollinen lukija ehkä ajattelee, että tiedettiinhän se. Kaaharit puolustelevat “ajotaitojaan” ja väittävät olevansa turvallisia huippukuskeja. Ja lopputulos on kauhea. Jos noin käy, niin käy. En ole väittänyt olevani hyvä ajaja. En todellakaan ole väittänyt. Jos lähdetään oikeaan “kisaan”, olen aivan surkea. Alan nimittäin pelätä, kun nopeus muuttuu vaaralliseksi, ja pelko heikentää ajotaitoani. Tästä on käytännön esimerkkejäkin, mm. “kuuluisa” (omassa mielessäni kuuluisa) kilpailu Hentusen Mikkoa vastaan aikoinaan.
Ainoat paikat Koukkulahden ja Valkealan välillä, joissa en yleensä aja ylinopeutta, ovat Halkorannan risteysalue, Isomäen ja Tiilisniemen välinen tieosuus sekä vitostie. Ja tietenkään en aja risteyksissä ylinopeudella, koska onhan niihin pakko hiljentää. Edellä esittämäni “en yleensä aja ylinopeutta” on aika väljä määritelmä, sillä ajan käytännössä myös noissa paikoissa usein ylinopeutta, mutta yritän kuitenkin pitää ylinopeuden maltillisena eli niin vähäisenä, että siitä voisi vielä hyvällä tuurilla selvitä ilman sakkoa. Tänään esimerkiksi ajoin Halkorannan kodalla hieman tavallista kovempaa eli noin yhdeksääkymppiä.
Isomäen risteysalueen uusi viidenkympin nopeusrajoitus on niin absurdin alhainen, että en tietenkään noudata sitä. Epäilen, että 90% autoista ajaa tuossa kohdassa ainakin lievää ylinopeutta. En ole vielä tavannut yhtään autoa, joka olisi ajanut viittäkymppiä. Muutama päivä sitten ajoin alueella noin kahdeksankympin mittarinopeutta, ja perässä kärkkyi auto valmiina ohittamaan. Se ajoi ohitse heti viidenkympin rajoituksen loputtua. Kuvasin ohituksen videolle.
