Katsoimme aamulla Formula-kisan. Seija lähti kirkkoon, ja nauhoitin sille ohjelman lopun.
Iltapäivällä lähdin Valkealaan. Menin Jaalan kautta ja tulin Kouvolan kautta. Mielessäni kummitteli Etelä-Saimassa ollut juttu, jossa kerrottiin jonkun 20-vuotiaan tytön ajaneen 142 km/t. Harkitsin, että kokeilisin tuollaisen nopeuden ajamista, mutta luovuin suunnitelmasta siksi, että en viitsinyt ottaa riskiä ilman mitään järkevää syytä. Tiellä ajoin silloin tällöin joitakin autoja, ja arvelin, että näin sunnuntaina siellä voisi liikkua poliisejakin.
Menomatkalla jossakin Särkijärven jälkeen refleksini joutuivat koetukselle. Käytännön maantietesti osoitti, että reagointiaikani on huomattavasti lyhyempi kuin propagandassa mainittu sekunti. Oikein itsekin hämmästyin, kuinka nopeasti polkaisin jarrua ja tein ohjausliikkeitä, kun tilanne vaati. Ajelin melko reipasta vauhtia, kun näin edessä polkupyöräilijän. Löysäsin kaasua, mutta en kuitenkaan aktiivisesti hiljentänyt nopeutta vaan ajattelin, että riittää, kun koukkaan toisen kaistan kautta pyöräilijän ohi. Silloin jää riittävä turvaväli. Juuri kun olin siirtynyt toiselle kaistalle ja olin aikeissa ohittaa pyöräilijän, mutkan takaa tuli auto vastaan. Tässä vaiheessa tein edellä mainitun pikareagoinnin eli polkaisin jarrua ja ohjasin autoa niin, etten törmää vastaantulevaan autoon mutta en myöskään pyöräilijään. En muista, kuinka hitaaksi ehdin hiljentää nopeuden ennen kuin olin pyöräilijän kohdalla, mutta joka tapauksessa ohitin paikan turvallisesti. Tie oli märkä, mutta ei satanut kuitenkaan vettä.
