Tänäänkin tuli taas matkamittariin muutama sata kilometriä. Alan olla jo aika väsynyt autolla ajamiseen ja erityisesti siitä aiheutuvaan stressiin. Ajamisen väsyttävyyteen vaikuttavat nopeusrajoitukset, joita minun on lähes mahdotonta noudattaa. Ylinopeudesta puolestaan aiheutuu jatkuva poliisinpelko, joka johtaa paniikkijarrutuksiin aina kun poliisiauto tai poliisiauton näköinen auto tulee vastaan. Tälläkin matkalla niitä taisi tulla pari kappaletta. En tiedä auttaako jarruttaminen enää mitään, kaikkihan on tehtävä, mitä vain on tehtävissä.
Minua on masentanut koko tämän päivän se eilinen valvontakameraan ajaminen. VIHAAN niitä kameroita. Vihaan aivan sietämättömästi. Vihaan aivan mielisairaasti. Vihaan, vihaan, vihaan.
Kun luin Hesarin eilisen reissumme jälkeen, silmiini hyppäsi ensimmäiseksi otsikko “Valvontakameroiden määrää lisätään, 90% suomalaisista hyväksyy valvontakamerat.” Tai jotain tuollaista. 90% suomalaisista haluaisi todennäköisesti tulla sidotuksi kiinni lankkuun ja sen jälkeen poliisin hengiltä potkimaksi. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miksi samat ihmiset, jotka ajavat ylinopeutta, haluavat lisää kameroita ja poliisivalvontaa. Mikseivät he saman tien käy luovuttamassa rahojaan ja ajokorttejaan poliisille. Miksi tarvitaan kalliita kameroita ja kallista poliisitoimintaa? Jos syy on se, että tämä yksinkertaistettu menettely ei aiheuttaisi heille riittävästi kärsimystä eikä poliisille riittävästi jumaluuden tunnetta, mikseivät he perusta poliisinpalvontalahkoa, jonka menoihin kuuluu itsensä viiltelyä ja mudassa kieriskelyä poliisiaseman pihalla ja lopuksi harakiri, jonka aikana itsensä tappajat huutavat kuorossa: “poliisi on pyhä, poliisi on pyhä”, kunnes vaipuvat kuolleina maahan. Lahkon jäsenten viimeinen koriseva hengenveto on “poliiiiissiiiiaagh...”
Hyi kammottavaa.
Kun saavuimme sairaalle uudelle kahdeksankympin rajoitusalueelle Lappeenrannan ja Mikkelin välillä, kaikki näkemämme autot ajoivat reilua ylinopeutta eli käytännössä vanhan satasen rajoituksen mukaisesti. Näiden autoilijoiden täytyi edustaa kummallista keskittymää siihen 10 % vähemmistöön kuuluvista, jotka eivät hyväksy valvontakameroita. Tai vaihtoehtoisesti heidän täytyi olla masokisteja, jotka toivoivat saavansa sakot ja menettävänsä ajokorttinsa. Tai he olivat yksinkertaisesti psykiatrin tarpeessa.
