Toinen eturengas on aivan uusi. Tuollainen rengastus tekee autosta sivuluisuherkän. Mietin, miten Seija selviää autolla talven liukkailla. Se ajaa toisaalta hitaammin kuin minä, joten kai se selviää.
Viiden paikkeilla iltapäivällä lähdin viemään Millan junalle Kouvolaan. Keli oli aika loskainen, ja auto viurutteli välillä. Milla oli aivan peloissaan.
Ajaminen loskaisella tiellä oli hitaampaa kuin olin arvannut, joten aikataulu meni kireäksi. Viimeinen piste oli eräs auto, joka Kouvolaa lähestyessämme ajoi kymmenisen kilometriä alle nopeusrajoituksen. Emme päässeet siitä ohikaan, koska vastaan tuli autoja. Peräämme kertyi lyhyessä ajassa lisää autoja, ja lopulta jono oli jo vaikka kuinka pitkä. Junan lähtöön oli enää vähän aikaa, ja alkoi näyttää yhtä todennäköisemmältä, että myöhästymme. Olin jo lopulta niin hermona matelevaan autoon, että meinasin ohittaa sen aivan keskustan alueella. Arvelin nimittäin, että se hidastelee myös keskustan risteyksessä, joka on yksi keljuimmista risteyksistä minkä tiedän. Luovuin ohituksesta lyhyen “esikiihdytyksen” jälkeen, koska paikka ei ollut sopiva. Ehkä Millan kauhunkiljuntakin vaikutti asiassa.
Hitaasti ajanut auto tietysti jumitteli vielä viimeisessä risteyksessäkin, niin kuin olin arvannut. Olin jo täysin hermona siihen. Kun vihdoin pääsimme eroon autosta, kiihdytin vauhdin “normaaliksi” ja vähän ylikin. Milla ehti lopulta juuri ja juuri junaan. Pysäköin auton sen jälkeen, kun Milla oli juossut junalle, ja ehdin vielä kuvata videokameralla, kun juna lähti. Milla ei enää huomannut minua.
Paluumatka sujui normaalisti. Auton rengastus on jonkin verran suositusten vastainen, joten ajaminen tuntui ajoittain epämääräiseltä ja välillä jo melkein jo pelottavalta. Autossa on kuluneemmat renkaat takana ja paremmat renkaat edessä.
