Tässä on näytteeksi muistiinpanoja muutamista satunnaisista liukkaan kelin ajokokemuksista. Vastaavia tapahtumia on tietysti ollut muitakin, ja nämä ovatkin vain pieni näyte siitä, millaista ajaminen talviliukkailla voi olla. Varovaisuutta tarvitaan. Töysät ja Alahärmät ja muut mainitut paikkakunnat ovat keksittyjä. Olen ajatellut, että ehkä ajeluni vähitellen siirtyy Kouvolan seudulta (joka sekin on keksitty ympäristö) Vaasan seudulle, koska sieltä on helpompi (kartan avulla) keksiä sopivia paikkakuntia ja reittejä. Kouvolan alueen valvontakamarateille sijoitettuna jotkut ajeluistani eivät tunnu kovin uskottavilta.
Eli ehkä "muutan" lähiaikoina Pohjanmaalle. Mutta nyt niihin tapahtumiin.
Eräs tapahtuma
Joskus kymmenen jälkeen luikin Töysään. Ajoin Alahärmän kautta. Tie oli suurimmaksi osaksi lumipintainen ja varsin hyvä ajettava, mutta joissakin kohdissa oli sikaliukasta jäätä. Yhteen sellaiseen kohtaan ajoin vahingossa liian kova, sillä paikka tuli yllättäen mäen nyppylän ja kurvin takaa. Selvisin tuon noin sata metriä pitkän liukkaan kohdan läpi ehjin nahoin, vaikka ehdinkin säikähtää aika lailla. Pieninkin kaasun löysääminen tai äkkinäinen ohjausliike jarruttamisesta puhumattakaan olisi aiheuttanut ojaanajon. Oli vain painettava kaasua ja pidettävä veto yllä, vaikka itsesuojeluvaisto käski hiljentämään.
Eräs toinen tapahtuma
Töysään saavuimme joskus iltapäivällä. Ajoin auton alemman nokkasäleikön mäsäksi törmätessäni erääseen jäiseen penkkaan. Olin näiden maajuttujen ja riitojemme vuoksi ilmeisesti niin hermostunut, että tuli kaahattua risteykseen tavallista kovempaa enkä enää saanut autoa kääntymään. Tapaus sattui aivan tässä parinsadan metrin päässä talostamme. Minulla on siinä risteyksessä ollut ennenkin vaikeuksia liian kovan vauhdin ja pitämättömien eturenkaiden vuoksi. Seijan lääke tähän ongelmaan on yleinen vauhdin hidastaminen etanan nopeudeksi ja vauhdin hidastaminen vielä siitäkin jo pari kilometriä ennen jokaista risteystä. Mutta minä en siedä sellaista tylsää nynnyilyä. En kerta kaikkiaan siedä. Elämäni on pelkkää sietämättömän tylsää, hermostuttavaa ja tarkoituksetonta vaeltelua huoneesta toiseen vankilatalossamme. Minun on saatava purkaa hermostuneisuus ja tekemättömyys edes maanteillä kaahaamiseen, muuten tulen lopullisesti hulluksi. Vaikkka välillä vähän nokkasäleikköjä hajoaakin.
Kolmas tapahtuma
Vaasan reissun jälkeen lähdimme ajamaan hoputusten ja suoranaisen rähjäyksen saattelemana Töysään. Lähtiessämme pudotin pitkään kirjoittamani kirjeen kunnan pääpöhökin postilaatikkoon. Sen jälkeen ajoimme vanhaa päätietä Seinäjoelle päin, kunnes totesimme, että polttoainetta ei ole paljoa. Niinpä käännyimme Kaskelan kohdalla takaisin ja ajoimme automaatti-TB:lle tankkaamaan. Polttoaine oli kallista, joten otin sitä vain viidellä eurolla. Kun lähdimme asemalta, ajoin ensimmäisessä mutkassa auton ojaan. Olin juuri hetkeä aikaisemmin miettinyt, että tänä talvena emme ole vielä kertaakaan joutuneet auton kanssa lumitöihin (Opelin kanssa touhuamista en laske mukaan, sillä siinähän en tavanomaisessa mielessä ajanut autoa ojaan).
No, siinä sitä oltiin. Onneksemme eräs tyyppi pysähtyi kysymään, että voisiko se olla apuna. Tyyppi - kertoi olevansa matkalla Seinäjoelle - oli joku nuorehko mies, ja sillä oli tietokone auton penkeillä. Muuta apua emme kaivanneet, mutta tyypin kyydissä pääsin Keskisen risteykseen, josta kävelin Uittikseen.
Kun pitkähkön jahkailun jälkeen luikin Maijan ja isän kanssa tapahtumapaikalle lumilapio mukanamme, Peugeot oli jo tiellä. Jotkut tyypit olivat auttaneet sen ojasta. Joten se siitä. Jahkailu kannatti. (Olin muuten miettinyt, että jotain tuollaista voisi tapahtuakin.)
