Kun Seija toi auton, lähdin ajelemaan Valkealaan. Autossa ei toimi ollenkaan lämmityslaite, joten sillä ajaminen on kylmää puuhaa. Sää oli vaihteleva. Välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Jotain rännän tyyppistäkin ripsahteli ajoittain, mutta niin vähän, ettei se näkynyt edes maassa.
Minulla oli videokamera mukanani siltä varalta, että tekisin sen aiemmin mainitsemani propagandafilmin ylinopeuden vaarattomuudesta. Sää ei ollut paras mahdollinen tuollaisen filmin tekemiseen, mutta kiinnitin kuitenkin teipillä kameran auton kojelaudan päälle. Sen alla oli pehmusteena nahkahansikas, jossa oli sisällä kaksi telttapatjan palaa. Suunnittelin kuvaavani joskus Jaalan jälkeen.
Kuvauksestani tuli aivan erilainen kuin mitä olin tarkoittanut. Isoveden jälkeen saavutin hitaasti matelevan tukkirekan ja harmittelin, että kuvaaminen meni sen takia läskiksi. Panin kuitenkin kameran käyntiin, sillä ajattelin kuvata sen, kun ohitan rekan. Kun olin kuvannut hetken, taakseni ilmestyi aggressiivisen oloinen punainen auto. Arvelin, että se ohittaa minut ennen kuin minä ehdin ohittaa rekan, joten kuvaussuunnitelmani menee lopullisesti pieleen ellen jää tien varteen odottamaan kunnes rekka ja punainen auto ovat menneet menojaan. Mitkään odottelemiset eivät kuuluneet suunnitelmiini, joten liimauduin rekan perään (lopulta vähän liiankin lähelle) ja ohitin sen ensimmäisessä mahdollisessa paikassa. Ja punainen auto ampaisi perääni. Käynnistyi siis toisin sanoen tavanomainen kilpailu Micra vastaan Iso Auto.
Jouduin ryyhäilemään aika vauhtia pitääkseni ison auton takanani. Se osoittautui punaiseksi Volvo-taksiksi. Haapakylän jälkeen hidastin vauhtia ja päästin sen edelleni. Videokamara nauhoitti yhä, ja halusin kuvata takaapäin, kuinka kovaa Volvo oikein ajaa, kun en ole sen edessä hidasteena. En minäkään vielä aivan äärivauhtia ollut ajanut, mutta koska keli oli hieman epämääräinen, eikä liukkauden mahdollisuuskaan ollut täysin pois suljettu, en halunnut riskeerata. Ajelin siis taksin perässä ja annoin videon olla päällä. Harmillisesti siitä alkoi virta loppua, ja Pekkalan pajan jälkeen video sammui. Olin juuri ehtinyt selostaa nauhalle, että nopeusmittari näyttää 140 km/t. Se oli kovin vauhti “takaa-ajon” aikana. Yleensä nopeus liikkui jossakin 120 km/t paikkeilla. Joskus alle, joskus päälle. Vaikka virta siis loppuikin, sain kuitenkin kohtuullisen pitkästi materiaalia. Menetin viimeisen näkyvyyteni taksiin joskus Kylmäkosken jälkeen enkä tiedä mihin päin se kääntyi vitostiellä.
Illaksi ajelin Valkealaan. En paljon välittänyt talvinopeus- tai muistakaan rajoituksista, jos tätä nyt tarvitsee sanoa. Ei talvinopeusrajoitusten kunnioitus muidenkaan kohdalla ollut mitenkään esimerkillistä - tai oli esimerkillistä siinä mielessä, että typeriä rajoituksia pitää rikkoa.
Ne muutamat kuljettajat, jotka eivät riko nopeusrajoituksia vaan ajavat sääntöjen mukaisesti, ovat mielestäni muita kiusaavia häiriköitä, vaikka ehkä kuvittelevatkin olevansa hyviä ihmisiä. He hidastavat muiden ajamista ja aiheuttavat jonoja. Ymmärrän nopeusrajoituksen noudattamisen siinä tapauksessa, että “plakkarissa” on jo kaksi sakkoa ja ajokortin menetys uhkaa, tai sakkoon menevä raha pelottaa (palkansaajien sakothan ovat isompia kuin minun sakkoni). Mutta ei tuolloinkaan tarvitsisi ajaa aivan rajoituksen mukaisesti eikä missään tapauksessa alle sen. Tietty marginaalihan sallitaan, ja pienistä ylinopeuksistahan saa rikesakon, joka on rahamäärältään pienempi kuin oikea sakko, joita minä olen saanut.
