Iltapäivällä ajelin Jaalaan. Sorruin parikin kertaa matkalla kilpa-ajoon. Ensimmäinen kerta oli äärimmäisen lievä, mutta toisella kerralla ryyhin jo kunnolla. Ensimmäisellä kerralla lähinnä vain hieman kiihdytin ennen Koskimäen ohituskaistaa, jotta eräs lähellä roikkunut auto ei vielä siinä lähtisi ohittamaan. Auto kääntyi lopulta perässäni Kouvolan risteyksestä, enkä enää tehnyt mitään kiihdytyksiä sen ohitusaikeiden estämiseksi. Auto ajoikin ohitseni pienellä ja ainoalla suoralla ennen jyrkähköä mutkaa, joka on lähellä Piispalan risteystä.
Jossakin Kimolankosken jälkeen alkoi vakavampi “kilpailu”, vaikka takaa lähestynyt auto ei välttämättä edes ollut ohitusaikeissa. Se, että auto yleensä saavutti minut, oli jo “huolestuttavaa”. Ensiksi aioin katsoa, ajaako se ohi, ja seurailla sitä sen jälkeen kaukana, jotta näkisin, kuinka kovaa se oikein ajaa. Kun auto ei lähtenyt ohittamaan vaan seurasi vain perässäni, aloin hermostua ja kiihdytin hiljalleen vauhtia ja tarkkailin, seuraako auto. No, tietysti se seurasi. Jatkoin kiihdyttämistä, ja auto roikkui edelleen perässä. Lopulta ajoin jo sataaneljääkymppiä maantiellä, jolla on kahdeksankympin nopeusrajoitus. Loppuun kulunut takarengas tärisytti autoa, ja meno oli todella hurjaa. Toinen auto alkoi kuitenkin tässä vaiheessa jäädä.
Jos poliisi olisi napannut minut, olisinkohan joutunut saman tien putkaan vai ainoastaan menettänyt ajokorttini. Kova vauhti joka tapauksessa auttoi, sillä takana ajanut auto hävisi lopulta näkyvistä. Kiihdyttäminen oli ajanut minut tavallaan ansaan, sillä hiljentäminen kovan vauhdin jälkeen olisi antanut vaikutelman pelleilystä tai häiriköinnistä. Niinpä oli pakko jatkaa, kunnes tuli Huovinkankaan risteys, jonne käännyin päästääkseni auton ohitseni. Etäisyyttä autoon oli tässä vaiheessa niin paljon, että auton kuljettaja ei nähnyt kääntymistäni vaan ehkä luuli minun edelleen paahtavan edellään. Minäkään en nähnyt tuon auton ajavan risteyksen ohitse, joten sekin on mahdollista, että auto kääntyi jo aikaisemmin jollekin sivutielle eikä enää edes seurannut minua.
Palattuani päätielle (kävin aika kaukana kääntymässä) ajoin lopun matkaa hyvin rauhallisesti. Minulle oli tullut suorastaan kuuma “kilpailun” tiimellyksessä.
