Illaksi luikin Jaalaan. Meinasin ajaa ojaan ennen Iittiä, koska tie oli ilmeisesti jäinen eräässä loivassa kurvissa. Säikähdin mielettömästi, sillä vauhtia oli tappava määrä, ja tien varressa vilisi puhelinpylväitä. Oli kauhea tunne, kun auto ei totellutkaan ohjausta vaan tuntui menevän suoraan kurvissa. Onneksi sain vauhdin putoamaan sen verran, että ohjaustunto palautui ja sain auton kääntymään. Ei ole kuin muutama päivä, kun tässä päiväkirjassani totesin, että en aja vaarallisia ylinopeuksia. Vaikka suurehkolla nopeudella (100-105 kmt) oli tällä kertaa osuutta auton käyttäytymiseen, en silti myönnä, että nimenomaan ylinopeus olisi ollut mahdollisen ojaan ajamisen syy. Tärkein syy oli se, että en tajunnut lämpötilan olevan jäätymispisteessä enkä siis osannut ottaa tätä huomioon nopeudesta päättäessäni. Jos on liukasta, eikä sitä huomaa, aivan sama tilanne voisi sattua jossakin muussa mutkassa aivan laillisessa nopeudessa.
Jälkihuomautus: Edellä olevassa tapauksessa ei todennäköisesti ollutkaan kyse liukkaudesta vaan väljyydestä auton ohjauslaitteissa. Autossa on nimittäin ilmennyt viime aikoina sellainen ominaisuus, että sen ohjaus tulee yhtäkkiä väljäksi, kun kaasua löysää ja veto loppuu. Edellä mainitussa tapauksessa tuo tapahtui kurviin ajaessani ja siinä kaasua vähentäessäni. Tunne on aivan sama kuin jos tie olisi liukas ja eturenkaiden ote pettäisi. Vian syynä on mahdollisesti auton sivulta toiselle kulkeva poikittainen tanko, jonka kumityynyt ovat löystyneet. Montuissa vika ilmenee kolahteluna. En ole varma, että "löysyys" johtuu tästä, mutta tämä on yksi mieleeni tullut mahdollisuus. Kaiken takana on tietysti rahapulamme, joka estää meitä korjauttamasta autoa.
