perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Epänormaalia ajamista .

Paluumatkalla Voikkaalle poliisiauto seurasi meitä Nastolan luota aina Kuusankoskelle asti, jossa auto ensiksi ohitti meidät ja teki sen jälkeen pikaisen käännöksen tiellä ja hyökkäsi hälytysvalot vilkkuen jonkun onnettoman vastaantulijan kimppuun. Kuusankosken risteyksen kohdalla oli toinen poliisiauto, jonka tutkaan vastaantulija ilmeisesti oli ajanut.

Ajamiseni poliisiauton edessä oli kaikkea muuta kuin normaalia. Automme vaappui laidasta toiseen kun jouduin koko ajan vilkuilemaan nopeusmittaria. Vauhtimme aaltoili, koska Micralla on mahdotonta pitää yllä tasaista nopeutta ainakin jos on kyse kahdeksankympin ja sitä pienemmistä nopeuksista. Välillä ajoin alle kuuttakymppiä, vaikka paikalla oli kahdeksankympin rajoitus, koska en ollut varma, olinko nähnyt kahdeksankympin rajoitusta. Varmuuden vuoksi ajoin aina huomattavasti alle kahdeksaakymppiä, kun en ollut varma auton mittarin näytöstä. Lyhyesti sanottuna ajoni oli idioottimaista pelleilyä, ja odotin koko ajan, milloin poliisit pakottavat meidät pysähtymään epäillessään minua humalaiseksi tai jotain vastaavaa. Sivutielle tai parkkipaikalle en uskaltanut kääntyä päästääkseni poliisit edelle, koska se olisi tietysti näyttänyt "epäilyttävältä". Onneksemme tiellä ajoi pari muutakin autoa, ja joskus joku näistä autosta oli meidän ja poliisin välissä. Tosin erästä näistä autoista epäilimme poliisin siviiliautoksi.

Jos nyt joku haluaa tietää, millaista on normaali ajamiseni, niin tällaista: Ajan kahdeksankympin rajoitusalueella mukavalta ja sopivalta tuntuvaa vauhtia, joka on yleensä noin 90-100 kilsaa tunnissa, joskus enemmänkin. En katso nopeusmittaria enkä nopeusrajoituksia. Usein en edes tiedä, mikä rajoitus tiellä on. Auto menee mutkittelematta ja nopeus pysyy melko samana ja vaihtelee ainoastaan hallitusti ja olosuhteiden mukaan. Monesti olen niin ajatuksissani, että en edes tiedä, missä ajan, mitä nopeutta ajan tai mikä nopeusrajoitusmerkki tien varressa viimeksi on näkynyt. Olen sataprosenttisen varma, että tällainen stressitön ja rauhallinen ajamiseni on turvallisempaa kuin edellä selostettu alinopeudella tapahtuva hermostunut ajopelleily, mitä poliisit väittävät turvalliseksi ajamiseksi.