Hommiin lähtö oli täyttä katastrofia, sillä jouduin ryömimään autoon takaluukusta, koska ovi ei auennut. Kun lopulta lähdin ryyhimään autolla, en nähnyt oikeastaan mitään, sillä ei ollut aikaa putsata tuulilasia. Yritin tirkistellä alle kämmenen kokoisesta aukosta, joka huurtui koko ajan himmeämmäksi. Jonkin matkaa ajettuani muistin kauhukseni, että minulle jäi päälle väärä villapusero. Oli pakko kääntyä takaisin. Näkyvyys oli mennyt jo käytännössä olemattomiin, ja ajoin vahingossa risteyksen ohi, kun en nähnyt sitä. Kääntelin autoa risteyksessä, joka on yhden risteyksen verran kunnantalon risteyksestä kirkon suuntaan. Penkkoja hipoen ryyhin takaisin talolle ja kävin vaihtamassa puseron. Kaikki tämä vei aikaa, joten myöhästyin yli viisi minuuttia.
Myöhästyminen ei ollut kovin hyvä asia siinä mielessä, että minun piti pyytää, pääsisinkö iltapäivällä lähtemään vähän aikaisemmin. Rohkenin kuitenkin kysyä asiaa, kun sopiva tilaisuus tuli.
