Ensi töikseni maksoin intenetissä Ruotsin laivamatkamme joka oli varattu huhtikuun 11. päiväksi. Pakkailujen ja valmistelujen jälkeen ajoin Lauran ja Maijan kanssa Helsinkiin. Kävimme katsomassa Maijan uutta kämppää Kannelmäessä. Matkalla sinne jouduimme inhottavaan välienselvittelyyn erään autolilijan kanssa.
Asiasta on olemassa pieni tarina muuallakin (tietokoneessa, levykkeellä tms.), mutta kerron nyt kuitenkin tässä, että kärhämä alkoi erään autolijan töötöttäessä kahdesti pitkään vaihtaessani kaistaa Prisman lähellä. Mielenosoituksellinen tööttötely sai minut tietysti kiihdyksiin ja heilautin nyrkkiä samalla kuin suorastaan väkisin jatkoin kaistan vaihtamista tyypin eteen. Mutisin samalla Lauralle ja Maijalle, että "Mitä se sika siellä oikein tööttöttää" tai jotain vastaavaa.
Nyrkin vaatimaton heilautus sivuikkunan aukossa, jonka oletin tuskin edes näkyvän takana ajavalle, oli oikeastaan tarkoitettu vain vahvistamaan Maijalle ja Lauralle osoitettuja sanojani. Tyyppi ilmeisesti kuitenkin huomasi spontaanin reaktioni ja lähti ajamaan perässämme. Kun yli kilometrin ajettuamme ja monesta risteyksestä käännyttyämme näytti ilmeiseltä, että tyyppi todella seuraa meitä, pysäköin kadun varteen ja katsoin jatkaisiko tyyppi ohitsemme. Tyyppi pysäytti autonsa keskelle tietä ja alkoi huudella ikkunasta. "Mitä asiaa?", se kysyi ainakin pari kertaa. Huutelimme tyypille vastaan, ja sananvalintamme ei välttämättä ollut aivan kohteliaimmasta päästä - vaikka myöhemmin harmittelin sitä, etten keksinyt käyttää tyypistä vielä nasevampia ja ärsyttävämpiä haukumanimiä. Tyyppi yritti vaijentaa takapenkiltä huutelevan Lauran sanomalla, että hän ei odota muiden kommenttia vaan haluaa puhua sille joka opettelee ajamaan - siis minulle. Lopulta tyyppi nousi autosta ja alkoi kävellä uhkaavan näköisesti meitä kohti. Silloin koukkasin edessä pysäköitynä olleen auton ohitse jalkakäytävää pitkin, joka oli ainoa vapaa pakosuunta, ja kiersin sitä kautta takaisin kadulle, jota pitkin jatkoimme pakoamme. Onnistuimme karistamaan perään lähteneen tyypin jäljiltämme. Odotimme hetken erään kerrostalon parkkipaikalla, kunnes vaara näytti olevan ohi.
Tuo autojuttu sai minut aika lailla pois tolaltani niin kuin voi olettaa. Masennuinkin. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun joku nousee autostaan ja haluaa antaa minulle henkilökohtaista palautetta ajamiseni takia.
Pelkään, milloin tulee se kerta, jolloin palautteen antajalla on pistooli kädessään.
