Ajelin erinäisten harhalenkkien kautta Biltemaan. Nuo harhalenkit alkoivat siitä, kun ajoin vahingossa Kehä I:n risteyksen ohi ja huomasin olevani matkalla Helsingin keskustaan. Yritin kääntyä takaisin ja jouduin jonnekin käsittämättömille Lauttasaaren kaukaisimmille rantakujille, joilla näytti olevan pelkkiä umpikujia. Lopulta onnistuin pääsemään väljemmille teille. Kehä I:lle palaamista en enää edes harkinnut vaan ajoin nöyrästi keskustaan. Siellä tapahtui hieman oudon tuntuinen asia. Huomasin kun viereisellä kaistalla ajava linja-auto näytti vilkkua vaihtaakseen kaistaa. Hidastin vauhtia, jotta linja-auton kaistanvaihto onnistuisi. Ajettuaan eteeni linja-autonkuljettaja vilautti vilkkuja (ilmeisesti hätävilkkuja, koska molemmat valot välähtivät). Mietin, oliko tuo vilautus kiitos siitä, että olin päästänyt linja-auton eteeni. Ajattelin, että ei se voinut olla, koska eivät linja-autot vilauttele kiitoksia millekään Micran käppänöille. Eihän norsukaan kiittele, kun jänis hyppää pois sen edestä. Mietin, että ehkä väläyttely, jota olin jo ehtinyt luulla kiitokseksi, olikin moite. Ehkä olin huomaamattani ajanut pitkät matkat linja-auton sivulla ja estänyt sitä vaihtamasta kaistaa. Asia jäi arvoitukseksi.
Keskustasta ajelin Siltamäen kautta (tankkasin "Pukinmäen" Seo -asemalla) Biltemaan. Aioin ostaa puhelinjohtoja ja muita tarvikkeita ADSL-boxin liittämiseksi. Tässä vaiheessa tajusin jo täysin, että 17 euron säästö ei ollutkaan säästöä. Telewell -mallissa nimittäin olisi ollut sisäänrakennettu puhelinsuodatin. Ostamassani halpamallissa sitä ei ollut.
Bilteman käyntini osoittautui farssiksi. Kassajonot olivat aivan järkyttävän pitkät, joten vein johdot ja töpselit takaisin hyllyyn ja poistuin liikkeestä. Olin jo jossakin määrin hermostuneessa tilassa, kun etsin epätoivoisesti pois pääsyä kaupasta. Kassan aukoista ei nimittäin mahtunut menemään ulos ostavan asiakkaan vierestä. Lopulta huomasin, että sisääntuloportista pääsee toiseenkin suuntaan.
Jos olin hermoillut liikkeessä etsiessäni tietä kassajonojen ohi, se oli vasta lievää esimakua siitä, mitä seuraavaksi koin. Ajaessani pois Bilteman pihasta takana tullut autoilija töötötti minulle. Vaikka olen monesti itse tahtomattani syyllinen siihen, että minulle töötötetään, tällä kertaa en mielestäni ollut. Hidastelin risteyksen keskellä siksi, että halusin ennen kääntymistäni varmistaa tuleeko ketään vastaan. Vastaan tulevat autot peittyivät nimittäin kääntyvien autojen taakse.
Joka on vähänkään lukenut päiväkirjojani, tietää, miten reagoin töötöttelyihin. Tapahtumat etenivät tälläkin kertaa aivan käsikirjoituksen mukaan. (Näytelmän nimi: "Minullehan ei töötötellä!")
Kun pääsin läpi risteyksestä ja käännyin Kehä III:lle, hidastelin tahallaan vauhtia ja pidättelin takana tulevaa autoa. Seurasin millintarkasti sen liikkeitä peilistä. Kun huomasin sen aikovan vaihtaa kaistaa, minäkin vaihdoin. Ja hidastelin edelleen. Välillä kiihdytin raivokkaasti estääkseni autoa ohittamasta minua - ja voidakseni uudelleen hidastella sen edessä. En enää itsekään muista, miten tapahtumat oikeastaan etenivät. En sentään aivan hirveästi voinut hidastella, sillä tiellä ajoi muitakin autoja. Jonkin matkaa ajettuamme takana tuleva auto kääntyi oikealle. Kääntyessään se vilkutteli valoja minulle. Hetken jo mietin, kurvaanko sen edessä kääntyvälle tielle ja alan aivan tosissani hidastella sen vauhtia. Onneksi en kurvannut, sillä asiasta olisi voinut kehittyä jotain aivan hirveää. Murha, poliisijuttu, kolari?
Olin niin kiihtyneessä tilassa tuon tapahtuman aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen, että pulssini oli kohonnut varmaan kaksinkertaiseksi normaalista. Mietin, että jos tätä menoa jatkan, joskus varmaan kuolen auton rattiin pelkästä kiihtymyksestä, kun joku on ensiksi töötötellyt. Tapahtuman kestäessä koin aitoa murhanhimoa tuota töötöttelijää kohtaan. Koin aivan silmitöntä raivoa, jossa kaikki suhteellisuuden taju hämärtyy. Olisin lähes halunnut ajaa tyypin päälle.
Tällä kertaa kiihtymykseni tasaantui ehkä tavallista nopeammin päästessäni Lahden moottoritielle. Syynä oli se, että en alun alkaen kokenut itseäni syylliseksi siihen, että takana tuleva töötötti. Minusta tyyppi oli öykkäri, josta ei kannattanut välittää. Tätä tekstiä lukeva todennäköisesti ajattelee, että minä se vasta öykkäri ja liikennehäirikkö olenkin. No varmasti olenkin. Mutta vasta silloin, kun joku toinen "aloittaa" ja alkaa öykkäröidä minulle. EN KOSKAAN töötötä kenellekään, vaikka se tekisi miten mielettömän virheen tahansa. En koskaan. Olen äärimmäisen salliva. Vain yhtä asiaa en salli. Sitä, että joku töötöttelee minulle tai vilkuttelee valoja.
P.S. Postitin tämän pikku tarinan aikoinaan internetin keskustelupalstalle, ja senhän arvaa millaisia reaktioita juttu aiheutti. Minua kehotettiin (eikä mitenkään ystävällisin sanankääntein) menemään hoitoon ja lopettamaan ajaminen, koska olen vaarallinen sekopää.
Ehkä olen, ehkä en.
But I am not the only one.
Heh, heh, heh, pöö, pöö, pöö. löö.... hoh, hoh, hah, hah - they are coming to take me away hahaa...
(Sitä paitsi edellä mainitsemani hidastelu ei käytännössä ollut niin pahaa kuin miltä se tuossa tekstissä vaikuttaa - tai oikeastaanhan mainitsenkin, että en voinut kovin paljon hidastella muun liikenteen takia.)
