Matkallamme Kajaaniin käväisimme Kuopiossa. Ostelimme yhtä ja toista, mm. väritulostimeen väriä ja paperia. Edellistä Anttilasta, jälkimmäistä Gigantista. Seija kävi myös askarteluliikkeessä. Ja minäkin kävin, kun en jaksanut odottaa autossa, jonka saimme mittaripaikalle, jossa sattui olemaan maksettua aikaa jäljellä. Kaikkialla oli jostakin syystä hyvin ruuhkaista. Anttilakin kuhisi väkeä. Sen parkkipaikka oli täydellinen hullunmylly, jossa ihmiset ajoivat ja pysäköivät ja pysähtyivät miten sattuu. Sieltä kuitenkin selvittiin jota kuinkin kunnialla. Seuraavalla parkkipaikalla tapahtuikin jo pahempaa.
Prisman parkkipaikalla oli ruuhkaista kuten kaikkialla muuallakin. Kiertelimme etsimässä autolle tilaa. Eräällä parkkialueen käytävällä huomasimme parin ihmisen kävelevän autolleen. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, olisin jatkanut matkaani, sillä minun filosofiaani ei kuulu parkkiruutujen tyhjentymisten odottaminen. Seijan mieliksi suostuin kuitenkin tämän kerran odottamaan. Ja odottaa saimmekin. Tyypit kyllä menivät autoonsa, mutta eivät lähteneet heti ajamaan vaan joivat limsaa ja puuhasivat kaikenlaista. Jos en olisi ollut Seijan kanssa, olisin jo aikoja sitten lähtenyt ajamaan. Sanoinkin Seijalle, että tyypit varmaan viivyttelevät tahallaan kun huomaavat meidän odottavan. Koska parkkiväylällä ei ollut muita autoja, Seija suositteli, että odottaisimme edelleen. Muita autoja ei tulisi, koska parkkiväylän päästä jo näkisi, ettei tyhjiä paikkoja ole, koska mekin joudumme odottamaan odotamme. Lopulta auton perävalot syttyivät sen merkiksi, että kohta se lähtisi peruuttamaan pois kolostaan. Ja pian se peruuttikin. Mutta juuri silloin parkkiväylän toisesta päästä syöksyi auto ja kurvasi juuri siihen koloon, jonka tyhjentymistä olimme minuuttikaupalla odottaneet. Peruuttava auto sulki hetkeksi reittimme, joten emme pystyneet ajamaan ruutuun ennen tuota toista autoa, jolle kolo puolestaan avautui juuri sopivasti.
Kirjoitin tahallani tuon kuvauksen mahdollisimman neutraalisti, sillä aion kopioida tekstin eräälle nettipalstalle. Teksti pitää tietysti paikkansa päiväkirjaselostuksenakin paitsi että siihen kuuluu seuraava lisäselostus.
Kun näin auton röyhkeästi kurvaavan tyhjään ruutuun edessämme, vaikka kuski aivan varmasti näki ja ymmärsi meidän odottavan paikkaa, sain aivan mielisairaan raivokohtauksen. Parin sekunnin ajan olin jo ajamassa tuon vieraan auton kylkeen pelkkää raivoani samalla kuin kiljuin täydellä äänellä, että “senkin sika”, vaikka ei tuo sika tietenkään kiljumistani kuullut. Kylkeen ajaminen jäi kuitenkin pelkäksi raivokkaaksi kiihdyttämiseksi paikalta, sillä sain sen verran takaisin harkintakykyäni, että tajusin toisen auton päälle ajamisen haitalliseksi minulle itselleni.
Olin täysin sekaisin tapahtuman johdosta, eikä mennyt kuin hetki, kun joku jo töötötti minulle raivokkaasti siksi, että ilmeisesti ajoin vahingossa sen eteen tai edestä tai jotain muuta. En edes huomannut tuota autoa. Töötöttäminen sinänsä saa minut yleensä täydellisen raivon valtaan, mutta tällä kerralla en enää reagoinut asiaan yhtä voimakkaasti kuin tavallisesti, koska tuo parkkipaikkakurvaus oli vielä päällimmäisenä mielessäni. Olin täysin poissa tolaltani kun vihdoin menimme sisälle Prismaan. Koko kauppareissu meni pilalle.
Kun Seija ei huomannut, nappasin Prismassa eräältä pöydältä jonkin kupongin tai vastaavan ja kirjoitin sen taustapuolelle seuraavan tekstin (mikäli nyt oikein muistan sen): “Senkin itsekäs haiseva SIKA” ja lisätekstinä “ja löyhkäävä vaimonhakkaaja”. Kuten totesin, en muista oliko teksti juuri tuo, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Tämän jälkeen lähdin viemään lappua kiilaajan auton tuulilasiin. Ongelma oli siinä, että en muistanut millainen se auto oli ollut. Seija muisteli, että se oli vaalea. Minulla taas ei ollut siitä oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. En edes muistanut tarkkaa paikkaa, mihin se oli ajanut. Kun kiertelin parkkialueella, löysin lopulta auton, jonka paikka ja vaalea väri vastasivat kiilaajan auton tunnusmerkkejä. Harmittavasti tapahtui kuitenkin niin, että auton lähti juuri pois parkkipaikalta - yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Minua harmitti, että en koskaan saanut osoitettua mieltäni tuolle kiilaajasialle (jonka Seija kertoi nähneensä poistuvan autostaan meihin päin katsomatta). Turhautuneena panin lapun lopulta erään toisen auton oikeanpuoleisen lasinpyyhkijän väliin. Ajattelin, että voihan auto olla sittenkin se. Paikka vastasi nimittäin muistikuvaani kiilaaja-auton paikasta. Ja jos se ei ollut, voihan auton kuljettaja olla nainen, jolloin se tajuaa “vaimonhakkaaja” -loukkauksen koskevan jotain muuta henkilöä.
Lapun paneminen summassa johonkin autoon ei tietenkään edustanut kovin korkeaa etiikkaa, mutta toisaalta en usko viestin purevan “syyttömään” henkilöön. Jotta jokin viesti olisi loukkaus, sen on oltava henkilökohtainen ja loukkauksen kohteen on tiedettävä, miksi viesti on kirjoitettu ja kuka sen on kirjoittanut. Kirjoittajan tietäminen ei ole aivan välttämätöntä, mikäli asia on sen luonteinen, ettei kirjoittajan persoonalla ole väliä. Sitä paitsi olen todennut, että savolaiset autoilijat ovat apinoita, joten ei viesti voinut kokonaan väärään paikkaan mennä - mikäli autoilija oli savolainen.
Aivan oikein. Voihan Savossa olla sivistyneitäkin autoilijoita, mutta joka tapauksessa olen Kuopiossa ajaessani havainnut keskimääräistä enemmän autoilijoita, jotka ovat täydellisiä moukkia ja sikoja, oikeata sivistyksen pohjamutaa. Ne osoittavat mieltään töötöttämällä auton torvea milloin missäkin tilanteessa. Ne vilkuttelevat valoja. Ne kiilaavat muut autoilijat vaikka kokonaan pois tieltä eivätkä uhallakaan tilaa kenellekään, joka haluaisi vaihtaa kaistaa, olipa tilanne mikä tahansa. Ne ajavat parkkipaikoilla kuin apinat, estävät muiden ajamisen pysähtymälle keskelle tietä, kiilaavat toisten edessä parkkiruutuihin, joihin näkevät toisten yrittävän ajaa jne. Aivan hirveätä, aivan hirveätä.
