Matka Helsinkiin sujui yllättävän nopeasti, vaikka tiettyjä hidastuksia olikin. Ärsyttävin hidastuttaja oli eräs iso musta Audi, joka takia käytin matkaan 10-15 minuuttia ylimääräistä aikaa - ja joka kuitenkin oli ennen minua Helsingissä. Selostan, miten se on mahdollista.
Audi ilmestyi aggressiivisen oloisesti perääni ennen Joutsaa, kun kyttäilin erään auton takana ohittaakseni sen. Näytti taas toteutuvan vanha totuus, että Audit ja muut rikkaiden ajopelit ensiksi ja surkea Micra viimeisenä. Itse asiassa tämä toteutuikin, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Painoin nimittäin kaasun pohjaan ja ohitin puoliväkisin edelläni ajaneen auton paikassa, jossa ohittaminen oli juuri ja juuri mahdollista. Audi ei ehtinyt lähteä ohitukseen ennen minua eikä minun jälkeeni, joten sain hyvän etumatkan. Ryyhäilin vähän matkaa kovaa vauhtia saadakseni etumatkaa Audiin. Sainkin pitkän etumatkan, mutta ikävä kyllä nelostien risteyksessä odotti kaksi autoa, ja juutuin niiden taakse. Ja siinä odottellassani Audi ilmestyi taakseni. Minua ärsytti, että kova ryyhäilyni oli tavallaan mennyt hukkaan. Kun pääsin nelostielle, ohjasin melkein saman tien parkkipaikalle ja päästin Audin edelleni. En halunnut kokea sitä nöyryytystä, että se pakolla menisi ohitseni, kun olin jo yhden kerran onnistunut tuollaisen ohituksen torjumaan.
Tuo parkkipaikalle väistäminen tuli maksamaan ylimääräiset 10-15 minuuttia Helsingin matkassani. Samalla livahti nimittäin kaksi muutakin autoa ohitseni, ja sen jälkeen Audi sekä nämä muut autot alkoivat madella erään asuntoauton perässä, vaikka asuntoauto ajoi alkuvaiheessa alle nopeusrajoituksen, ja vaikka ohitusmahdollisuuksia olisi ollut. Audin kuljettaja osoittautui tässä vaiheessa täysin nynnyksi, mikä tuntui ihmeelliseltä Audin aiemmin hyökkäävyyden muistaen. Ehkä audikkuskilla ei ollut tarvetta ohittaa omaan yhteiskuntaluokkaansa kuuluvaa asuntoautoilijaa. Periaatteessa olisin voinut tässä tilanteessa ohittaa vaikka kaikki autot Audi mukaan luettuna, mutta en sentään viitsinyt lähteä ryyhäilemään. On eri asia ohittaa yksi tai kaksi autoa kuin viisi tai kuusi. Ja ehkä musta iso Audi - vaikka se tuolla hetkellä matelikin - herätti jonkinlaista ohituskammoa.
Vähän ennen moottoritietä nuo autot vähitellen ajoivat asuntoauton ohi, ja viime tingasssa ennen moottoritietä minäkin ohitin sen aivan periaatteen vuoksi. Minua ärsytti se, että olin joutunut audikammoni takia matelemaan turhaan kymmeniä kilometrejä jonossa asuntoauton perässä. Asuntoauton edessä oli todennäköisesti kilometrikaupalla täysin vapaata tietä.
Moottoritiellä Audi taas muuttui kovaa kulkevaksi. Mittari näytti 140 km/t kun seurailin sitä. Audin ajamisessa ei tuntunut olevan mitään järkeä, sillä miksi se oli tuhlannut aikaa asuntoautoa hitaasti seurailemalla, mutta moottoritiellä se kuitenkin ajoi kovaa.
Sen verran urheilumieltä minussa oli, että seurailin Audia ja ohitin sen lopulta pelkästään nähdäkseni millainen tyyppi sitä ajaa. Jouduin painamaan kaasua aivan täysillä, ja mittari näytti jo noin 150 km/t. En nähnyt kuljettajasta muuta kuin että tyyppi näytti nuorehkolta (varakkaalta) mieheltä, jolla oli lyhythihainen paita. Ranteessa saattoi olla kallis hieno kello - vai kuvittelenkohan jo tämän asian? No, tuskin se mikään Disney-kello oli. Ajelin jonkin aikaa Audin edellä ja hankin vähän etumatkaa siihen. Kun sopiva risteys tuli, koukkasin liittymän kautta ja päästin Audin huomaamatta ohitseni. Ja lopputulos oli siis, että alunperin takanani ajanut Audi, jonka takia matkani kesti 10-15 minuuttia kauemmin, oli ennen minua Helsingissä.
Päästin Audin sen takia ohitseni, että en halunnut ajaa koko ajan 140-150 km/t mittarissa. Se oli vähän stressaavaa osittain autosta johtuen. Micrallahan tuo on melkein täysi vauhti. Niiden 20-30 kilometrin aikana, jolloin ajelin kovempaa, huomasin kuinka moottoritiellä oli tavallaan kaksi rinnakkaistodellisuutta. Hitaammassa todellisuudessa ajoivat lainkuuliaiset tai melkein lainkuuliaiset kuljettajat noin 120 kilometrin tuntinopeutta. Rinnakkaistodellisuudessa liikenne eteni noin 140 km tuntinopeudella ja välillä kovemminkin. Tässä todellisuudessa ajeli koko ajan edelläni sininen Ford, ja tällä nopeudella eteni moni muukin auto, mm. edellä mainittu musta Audi. 140 km/t on sinänsä aivan luonteva ja turvallinen nopeus, jos vaan autossa riittää potentiaalia.
