Lähdin iltapäivällä Lapualle. Ajoin Lehtimäen kautta. Mitään kovin ihmeellistä matkalla ei tapahtunut. Tavanomaiset “törkeät” ja vaikka mitä tuli taas ajettua, mutta tämä nyt ei oikeastaan ole edes mainitsemisen arvoinen asia. On jotenkin täysin hullua, että vaikka ajan aivan normaalisti ja varovasti ja turvallisesti, syyllistyn juridisessa mielessä “törkeään liikenteen vaarantamiseen” käytännössä joka kerta kun ajan Töysän ja Lapuan välin. Todellisuudessa en kuitenkaan vaaranna liikennettä tai muutakaan.
Tällä kerralla en edes ollut maantien nopein kulkuneuvo, sillä Lehtimäen ja Hoiskon välisellä tiellä edelläni ajoi moottoripyörä, johon välimatka koko ajan lisääntyi, vaikka vähän jo yritin ottaa sitä kiinni. Vasta Hoiskossa pääsin moottoripyörän perään liikenteellisistä syistä. Nappasin siitä pari kuvaa, joista toinen tärähti ja ehkä vähän toinenkin. Meinasin - tai en aivan meinannut, mutta olisin voinut - törmätä vastaan tulevaan autoon, kun keskityin pari mopon seuraamiseen risteyksessä.
Tulomatkasta ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa - tai ehkä yhden tapauksen voin mainita. Tuo tapaus oli se, kun taas kerran tein ruman ohituksen Veneskosken risteyksen jälkeen. Ohitus ei ollut vaarallinen, mutta en haluaisi, että ohituksesta kokonaan keltaisen viivan kohdalla sentään tulee aivan yleinen tavaramerkkini.
Tällä kerralla ohituksen alkusyy oli se, kun risteyksestä oli juuri ennen paikalle saapumistani kurvannut päätielle hidas punainen auto. Oli aivan lähellä, ettenkö olisi ehtinyt ohittaa matelevaa autoa “lennosta” saman tien. En kuitenkaan aivan ehtinyt vaan jouduin hidastamaan jättäen kuitenkin vähän kiihdytysvaraa. Auton vauhti oli edelleen hidas, joten päätin, että “hoitelen” sen heti seuraavan mäennyppylän jälkeen, kun ohittaminen on vielä helppoa. Sen jälkeenhän tulee sarja mäkiä, joissa ohittaminen on vaikeaa tai mahdotonta. No, hoitelinkin sen auton, eli ohitin sen mäen jälkeen. En vain tullut ajatelleeksi, että paikalla on yhtenäinen keltainen viiva. Se ei näkynyt mitenkään kovin hyvin, mutta näkyi kuitenkin. Luulin ohittamaan lähtiessäni, että keltainen viiva loppuu mäen jälkeen, mutta se ei loppunutkaan vaan jatkui ilmeisesti kilometrejä eli koko mäkisen osuuden läpi. No, ohitukseni ei siis ollut vaarallinen, koska nopeuseroa toiseen autoon oli paljon, mutta ehkä ohitus näytti vähän röyhkeältä. Aivan “umpilaiton” se joka tapauksessa oli. Ohittamani autokin kiihdytteli vauhtia ja seuraili minua, ei sentään poliisityylillä.
