sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Hakkasin rattia ja huusin

Ai niin. Mainitsenpa vielä yhden asian tältä matkaltani. Kuuntelin radiosta jonkin tullimiehen haastattelua, ja tyypin puhe alkoi ärsyttää minua niin paljon, että suorastaan huusin ja kiljuin ääneen, että senkin valehtelija, senkin sika, senkin... olin aivan raivona ja lopuksi masennuin. Otin vähän ajan päästä videokameran esille ja nauhoitin sillä “yksinpuhelun” tästä aiheesta. Haukuin univormupukuiset koppalakkiviranomaiset maan rakoon. Ne ovat ihmiskunnan rutto. Ne ovat merkittävin ihmiskunnalle kärsimystä tuottava elollisten olentojen joukko maapallolla. Suurin osa maailman raakuuksista ja väkivallasta ja tappamisista on heidän tekemiään. Kidutukset, sodat, teloitukset, kansanmurhat, isot kiusat, keskikokoiset kiusat, pienet kiusat, monenlaiset kammottavat asiat ovat tämän vastenmielisen tärkeilijäsakin tekosia.

Olin näitä asioita miettiessäni niin kiihkoissani, että kuvittelin jossakin haastattelussa yrittäväni kertoa kuinka paljon inhoan poliisia. Niin paljon, että maailmasta ei löydy tarpeeksi superlatiivista sanaa tämän inhon kuvaamiseen. Julistautuisin joka tapauksessa universuminen eniten poliisia inhoavaksi henkilöksi. Mutta tämäkään tunnustus ei riittäisi kuvaamaan tarpeeksi sitä, miten paljon inhoan poliisia. Hyi, hyi, hyi!