lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Jatkuva "väärässä" oleminen masentaa

Jostakin syystä taas hieman masentaa. Masensi jo eilen. Pari kolme päivää sitten jouduin vaihteeksi taas internet-keskusteluissa kiistoihin, jotka osaltaan lisäsivät masennustani. Ei ollut kyse mistään kovin dramaattisista asioista, mutta jatkuva kritiikin ja piikittelyn kohteena oleminen ei ole mukavaa. Tuntuu, että olen aina yksin mielipiteitteni kanssa, ja kaikki muut ovat eri mieltä.

Yksi kiistelyn aihe - ei tosin viimeisten keskustelujen - on ollut se, kun olen kirjoittanut liikennefoorumeille siitä, kuinka autojen takasumuvalot häikäisevät ja ovat täysin tarpeettomia. Muut ovat olleet eri mieltä. Kun eilen ajoin lumituiskussa Lapualle, keli oli sellainen, ettei edellä ajavia autoja juuri nähnyt. Jouduin myöntämään itselleni, että tuollaisessa kelissä takasumuvalo saattaisi parantaa näkyvyyttä. Mutta koska olen kiivaasti väittänyt, että takasumuvaloista ei ole koskaan hyötyä, jo pienikin myönnytys voitaisiin katsoa tappiokseni, jos sen tekisin. Ja tämän “olen ollut väärässä” -asian miettiminen on ehkä yksi pieni syy monen muun lisänä, joka aiheuttaa masentuneisuutta.

Jos takasumuvalo jossakin eilisen kaltaisessa tilanteessa päivänvalossa voisikin olla hyödyksi, ei se tarkoita, että takasumuvalo olisi aina lumituiskussa ja lumisateessa hyödyllinen. Se häikäisee nimenomaan pimeällä, joten jos teen myönnytyksen tässä asiassa, myönnytys koskee ainoastaan lumen pöllyämistä valoisaan aikaan. Ja tässäkin tapauksessa takasumuvaloista hyötyisivät eniten rekat, joiden aiheuttama ilmanvirta saa eniten lumen pöllyämään. Mutta rekoissapa ei olekaan takasumuvaloja! Yli 90% takasumuvalojen käytöstä on joka tapauksessa pelkästään haitallista. Tästä väitteestä pidän edelleen kiinni.

Toinen asia, josta olen kiistellyt, on heijastinliivien huonommuus verrattuna pienempiin heiluviin heijastimiin. Tässäkään asiassa kukaan ei ole kanssani samaa mieltä. Lapuan reissuni kokemukset eivät muuttaneet näkemystäni. Vastaan käveli monia pienillä heijastimilla varustettuja ihmisiä, ja heidät näki ja tunnisti todella hyvin pimeässä.

On jotenkin masentunut olo. En saa oikein otetta asioihin. Kirjoittelen kaiken maailman juttuja erilaisille nettifoorumeille, mutta ei niissäkään ole oikein mitään kantavaa ideaa. Kirjoittelen lähinnä ajankuluksi ja hermostuneisuuttani.