Lähdin Seijan kanssa Vaasaan aamupäivällä. Menimme Citroenilla. Seijalla oli omia bisneksiään, ja minä ajelin sillä aikaa mm. etsimässä liikettä, josta voisi ostaa Micraan lämmityslaitteen hiilet. En löytänyt sitä, vaikka Seija oli antanut ohjeet. Kävin ostamassa hiilet myöhemmin, kun olin tavannut Seijan, ja se oli neuvonut retin liikkeeseen. Hiilienostoreissun jälkeen kävimme Prismassa ja Gigantissa. Tässä vaiheessa asiat alkoivat mennä pieleen.
Seija oli jo pitkään haaveillut ostavansa tallentavan digiboksin, ja katselimme niitä Gigantissa. Paikalle tuli risupartainen myyjä ja alkoi kaupitella laitteita. Päädyimme ostamaan noin 239 euroa (en muista tarkkaa hintaa) maksavan laitteen. Katselin kauempana, kun myyjä esitteli laitetta. Pudistin Seijalle päätä sen merkiksi, että sen ei missään tapauksessa pidä suostua myyjän ehdotuksiin mistään maksullisesta “lisäturvasta”, jota Gigantti yrittää aina tyrkyttää. Oletin, että Seija ymmärsi vihjeeni.
Kun olimme kassalla, kuulin kaukaa, kun myyjä sanoi hinnan. En kuullut aivan tarkkaa summaa, mutta se saattoi olla jopa 289 euroa. Tajusin heti, että Seija oli antanut Rasputinin näköisen myyjän huijata itseään. Seija oli siis käytännössä lahjoittanut 50 euroa Gigantille, jonka mainoslause kuuluu “on se nyt vaan tyhmää maksaa liikaa”.
Olin täysin järkyttynyt siitä, mitä Seija oli tehnyt. Olin haaveillut jo kuukauden ajan irrallisesta kovalevystä, jolla saisin tietokoneen tiedot järjestykseen, ja jotkut uhanalaiset tiedot pelastettua. Ja aina Seija oli vastannut, että ei ole rahaa, ei ole rahaa. Ja nyt Seija menee ja lahjoittaa lähes kovalevyn hinnan Gigantille tuosta noin vain varoituksistani huolimatta.
Lähdettyämme ajamaan olin sen verran hermostunut tuosta asiasta, että aloin rähjätä Seijalle. Rähjääminen oli kuitenkin hallittua, eli en mitään raivokohtausta saanut. Toistelin vain kiihtyneenä tosiasioita. Seija sai kritiikistäni aivan mielettömän raivarin ja alkoi huutaa ja hakata auton ovea ja potkia kojelautaa. Se löi jopa minua sekä katossa olevaa aurinkoläppää. Pelkäsin, että se särkee auton. Mitä kaikkea se puhui tuo riehuntakohtauksensa (niitä oli monta peräkkäin) aikana, sen jätän kertomatta. Aivan kaikkea ei pidä kirjoittaa edes päiväkirjaan mahdollisten lukijoiden kiusaksi ja järkytykseksi.
Kävimme vielä kaupungin ulkopuolella olevan City-Marketin parkkipaikalla, mutta Seija oli siinä tilassa, että ostoksille lähtemisestä ei tullut mitään. Lähdimme siis ajamaan kohti Töysää. Yritin rauhoitella Seijaa ja pyytää anteeksi, mutta se jatkoi vielä jonkin aikaa riehuntaansa, kunnes koko loppumatkan istuimme sanomatta toisillemme sanaakaan. Minua masensi aivan mielettömästi. Töysään tultuamme Seija jäi joksikin aikaa autoon istumaan. Kannoin sen digiboksin sisälle peräluukusta, mutta Seija oli myöhemmin vienyt sen jonnekin. En tätä kirjoittaessanikaan (seuraavana aamuna) tiedä, mitä sille on tapahtunut. Pahimmassa tapauksessa Seija on tuhonnut sen tai vienyt roskiin.
Emme puhuneet koko loppupäivänä mitään toisillemme. Minä olisin ollut valmis tekemään sovun ja Vaasassa, mutta katsoin myöhemmin tilanteen niin araksi, että päätin olla tekemättä aloitetta. Jesselle emme kertoneet asiasta mitään. Minun rähjäämiseni 50 euron lahjoittamisesta Gigantille oli alun alkaenkin vain asiasta motkottamista. Seijan rähjääminen sen sijaan oli aivan täydellinen raivokohtaus kiljumisineen ja potkimisineen.
Nukuin yön Millan sängyssä, jotta en ärsyttäisi Seijaa. Suoraan sanoen olisi vähän pelottanutkin nukkua sen vieressä. En haluaisi “herätä” yöllä siihen, että joku hakkaa minua parhaillaan hengiltä.
