Liukkautta ei voi jättää kokonaan huomioimatta

Ilma oli kylmentynyt päivän mittaan. Suojakeli oli muuttunut noin kolmen asteen pakkaseksi. Ajoin Seinäjoen kautta. Tie ei tuntunut liukkaalta, joten ryyhäilin melko kovaa. Nurmon jälkeen tien pinta muuttui erilaiseksi. Se ei ollut enää kokonaan luminen, vaan jäätynyttä asfalttia oli näkyvissä. En ottanut tätä asiaa kovin paljon huomioon vaan jatkoin ryyhäilyä. Eräässä kurvissa tie vihdoin antoi merkin liukkaudestaan, kun auton perä lähti yhtäkkiä sivuluisuun. Vaikka sainkin tilanteen selvitettyä melko siististi ja ilman näkyviä ongelmia, säikähdin hieman, sillä nopeutta oli aika paljon, eikä tiukassa kurvissa ole varaa kovin pahoihin virheisiin. En sitä paitsi vielä katso hallitsevani Citroenia läheskään samanlaisella varmuudella kuin hallitsen Micran. En tiedä, hidastinko varsinaisesti nopeutta tuon tapahtuman jälkeen, mutta ainakin suhtauduin ajamiseen varovaisemmin ja olin valmiimpana reagoimaan, jos jotain yllättävää tapahtuu. Jonkinlaista liukkauden tunnetta oli havaittavissa vielä myöhemminkin. Erikoista oli se, että kun tein pari kertaa jarrutuskokeen, tie ei tuntunut yhtään liukkaalta. Liukkaus ilmeni siis vain auton sivuluisutaipumuksena.